Luopuneet
Teos, 2024
330 + 5 s
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Meidän kotimme on siellä, missä milloinkin toinen odottaa, siellä on meidän kotimme missä milloinkin heräämme sydämen ääniin. - Pentti Saarikoski & Mia Berner teoksessa Ja meille jäi kiireetön ilta - Kvällen gör sig ingen brådska
Elina Annolan lainaama teksti kuvaa hyvin teoksen luonnetta, teemaa: Luopuneet on tarina kodista ja kodin rakentamisesta, perheestä ja sydämen liikkeistä.
Kirjastoreissulla silmiin osuivat kauniit kannet. Eihän näin kauniissa kansissa voi olla kuin ihana tarina? Eihän! Niin ajattelin. No, tarina on koskettava, mutta ... onko tarina kaunis? Ei. Tämä ei ole romanttinen tarina , kuten kansista voisi päätellä. Tämä on tarina nuoren uusioperheen tarina. Selviytymistarina, kun koti, jota oli tarkoitus yhdessä rakentaa hajoaa palanen kerrallaan. Kauneus löytyy sieltä, missä sydän saa levon.
Tarinan päähenkilö on Anniina, joka on kotoisin Pohjanmaalta, elänyt nuoruutensa ja opiskeluvuodet Turussa. Anniina tapaa Leevin, joka on eronnut ja jolla on muutaman vuoden ikäinen tytär, Milja. Milja on vuorottain isällään ja äidillään. Anniina muuttaa Helsinkiin, yhteen Leevin kanssa. Muutto "omasta kaupungista" Turusta täysin toisenlaiseen kaupunkiin, Helsinkiin luo oman haikeutensa. Toinen haikeus liittyy äitiyteen. Anniina toivoo tulevansa äidiksi. Paitsi äitiyttä Luopuneet on tarina homeongelmasta. Anniina ja Leevi ostavat kerrostaloasunnon ja alkavat rakentaa omaa kotia, kunnes Annniina sairastuu jatkuviin poskiontelotulehduksiin. Anniinan koirakin alkaa oirehtia. Kaiken kukkuraksi Anniina saa keskenmenon, kun hän vihdoin alkaa odottaa. Ei siinä kylliksi murhetta. Pian nuoripari on keskellä riitaisaa tilannetta, jossa taloyhtiön vastaava pistää kapuloista rattaisiin. Tutkimukset viivästyvät, remontti viivästyy ja taloyhtiössä mennään siitä, missä "aita on matalin".
Anniinan minäkerronan lisäksi tarinaa kuljetetaan eteenpäin asunnossa aeimmin eläneen perheen myötä, joka on kaikkitetävää kerrontaa Vienon näkökulmasta. Vieno on syntynyt 1900-luvun alkukymmenillä, avioituu Kallen kanssa, joka traumatioisutuu sodassa. Liisasta, perheen tyttärestä tulee Anniinan naapuri. Nämä kaksi näkökulmat ovat aluksi erillisiä, mutta sukupolvikokemukset yhdistyvät lopulta kerrostalohuoneiston historiaksi.
Luopuneet on hienosti kerrottu tarina, jonka kieli on kaunista, miltei runollista, erityisesti Anniinan näkökulmasta kerrottu. Tunnemaailmaltaan herkää ja hienosti sanoitettua, ilmavaa kerrontaa. En tiedä, mistä johtuu, mutta minulle tulee mieleen lukiessani, mahtaisiko kirjoittajalla olla lestadiolainen tausta, sillä tarinassa ei ole mitään uskonnollista, enkä ole kirjailijalta lukenut mitään aiemmin. Kerronnaltaan tämä on tavallista perhearkea toiveineen ja pettymyksineen, kasvua toiveiden ja todellisuuden ristipaineissa.
Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin, Elina Annola: Luopuneet (kirjasta löytyy pieni viittaus muumeihin)
Muualla sanoitettua:
Kirjakaapin kummitus; "Ihastuttava romaani, jossa suru ja toivo asettuvat luontevasti rinnakkain."
Annelin lukuvinkit: Teoksesta löytää surumielistä runollisuutta ja pohjanmaalaista särmää sekä hienovaraista realismia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti