Lorna Cook: Tanssi sodan näyttämöllä!

 

Lorna Cook

Tanssi sodan näyttämöllä 

Alkuteos: The Dressmaker's Secret

Suomentanut Nina Mäki-Kihniä

Bazar,  2022

428 s.

Kansi: Timo Numminen 

Tanssi sodannäyttämöllä on kahden aikatason tarina, jonka keskiössä on muotimaailman legenda Coco Chanell, jonka natsimenneisyydestä kumpuava tarina on kuitenkin historiallista fiktiota, se tarkoittaa että tarinassa on totta toinen puoli, mutta ... kuinka autenttista kerronta on, onkin sitten toinen juttu. 

Tarinan toinen aikataso on sotavuodet 1940-luvun Pariisissa, saksalaismiehityksen alla. Coco elää loisteliasta elämää Ritzissä natsimiehittäjien seurassa. Tarinaa viedään kuitenkin eteenpäin Cocon assistentin Adelen kautta. Toinen aikataso on nykyajassa, jossa isoäitinsä Adelen sodanaikaista elämää pohtii Adelen tyttärentytär Chloe, joka avioeron jälkeen on saanut väliaikaisen työn pariisilaisessa vintage-puodissa. Coco Chanell on siis samaan aikaan sivuhenkilö, jonka varaan tarina kuitenkin rakentuu, vaikka näennäisesti seurataankin Adelen vaiheita.

Pidin paljon Lorna Cookin aiemmasta teoksesta Ystävät, rakastavaiset, viholliset joten sen perusteella tähänkin teokseen tartuin. Tämä ei kuitenkaan sykähdyttänyt samalla lailla. Ehkä se on tuo faktan ja fiktion välinen juopa, mikä sen saa aikaan. Yksityiskohdat historiallisuuden osalta ovat varmaankin asiakirjoihin ja lähteisiin perustuvia, eikä tässä suuremmin repostellakaan, mutta kun kuitenkin todelliseen henkilöön liitetään fiktiivisiä hahmoja pistää se hieman mietteliääksi. Ei sillä, tässä oli pieniä yksityiskohtia jotka eivät vedonneet minuun, ja juonen etenemisen kannalta yksioikoisuutta ja mutkat suoriksi -aukkoja, jotka tosin hyvin näppärästi ja hieman yllättävästikin lopussa täytettiin. 

Sodan luonne, raadollisuus vaikka onkin läsnä jää taka-alalle ja tulee esille vain pienin viittein. Syyllisyyttä, kostonoikeutta, laumasieluisuuden vaikutukset nousevat esille loppua kohden, mutta ohitetaan nekin ilman syvällisempää otetta. Kokonaisuus tuo kuitenkin hyvin esille sodan traumat ja seikat, jotka ovat kuin veteen heitettyjä kiviä, joiden aiheuttama aaltoliike kantaa aina tähän päivään. 

"Kaikki tämä...", Etienne sanoi. "Tässä kaikki, mitä on jäljellä sota-ajan häpeästämme. Minulla ei muuten sitten ole mitään epätervettä pakkomiellettä näihin asioihin", hän hymähti ironisesti. "On vain tervettä välillä muistaa, millaista oli ennen ja mikä onni on elää kärsimättä niitä kauheuksia. Tuo oli visuaalinen muistutus ajasta, josta ei ole visuaalisuutta liiemmin jäljellä. Ranska kärsi sodan aikana niin paljon, että yhteistoimintaa tehneet ja natsien sympatisoijat yksinkertaisesti ..." Hän äännähti. "Viuh! Unohdettiin, sivuutettiin. Menneisyys lakaistiin maton alle. Ranskaa kannustettiin jatkamaan elämää eteenpäin, keräämään rippeet ja tekemään parhaansa sen varassa. --- --- jokin vaihe sodasta suodattuu heidän elämäänsä, tihkuu sukupolvelta seuraavalle ja tekee heistä sen, mitä he ovat."

Pohjoinen 2025 -lukuhaaste kohta 3.   Kirjassa käydään museossa (Louvren taidemuseo) 

Muualla blogeissa:

Kirjojen kuisketta:  Mukaansatempaava historiallinen lukuromaani. Menneisyyden ja nykyisyyden taitavaa yhdistämistä.

Kirjarouvan elämää: Osittaisesta ennalta-arvattavuudestaan huolimatta tositapahtumiin perustuvaa, kirjailija osaa  yhdistää hyvin faktan ja fiktion. Helppolukuinen ja viihdyttävä tarina.