Aino Salo: Juhannuslahja!

 

Aino Salo

Juhannuslahja

Otava, 1942

141 s.

Alku: Taas tuo ulina!

Lopetus: Jonk' on turva Jumalassa, / turvassa on paremmassa, / kuin on tähti taivahalla, / lintu emon siiven alla.

Päähenkilö: Sirkku Elovaara, tyttölyseon viidesluokkalainen. isä kuollut. Äiti virkanainen. Sirkku on ainoa lapsi.

"Sirkku oli monta vuotta hiljalleen murehtinut sitä, ettei hänellä ollut sisarta eikä veljeä, niinkuin melkein kaikilla muilla hänen luokkansa tytöillä oli. Pikkutyttönä hän oli usein hätyyttänyt äitiä sillä, että tämän piti hankkia heille vauva, ja vasta jokunen vuosi sitten hänelle oli valjenut, että pikku vauvalla piti olla myös isä. Ja uutta isää hän ei millään, ei millään ehdolla tahtonut, sillä oma rakas isä, joka kuva oli sekä äidin että Sirkun kirjoituspöydällä, oli ollut rakkain isä maan päällä."

Tarina alkaa ilmahälytyksestä. Eletään Talvisodan syksyä, Joulun alla.Väestösuojassa Sirkku tapaa äitinsä, joka kertoo, että on ajatellut ottaa  pikkusisaren Sirkulle, ottolapsen, ehkä jo Jouluksi. Jouluksi ei pikkusiskoa saada, mutta Juhannukseksi Elsa-tyttö löytyy. 

Juhannuslahja on kirjoitettu jatkosodan aikana. Ajalliselta miljööltään tarina sijoittuu talvisodan loppupuoleen, välirauhaan ja jatkosodan syttymiseen. Ajallisesti tämä on tyypillinen, ajan ihanteita sivuava teos, jonka pääteema on orvot tai muuten turvattomat lapset ja heidän auttamisensa. Kerrontaa sävyttää "koti, uskonto ja isänmaa -teema". En kaikilta osin oikein tykkää, kun vihjataan aseveljeyteen "mahtavan liittolaisen" kanssa. Myös Mannerheimin päiväkäskyn sanat riipivät mieltä ja ajatus siitä, että "Sankarivainajat nousevat kesäisten kumpujen alta jälleen rinnallemme --- ----" .  kuulostaa banaalilta. Onko Mannerheim todella sanonut näin?

En myöskään pitänyt joistain rouva Elovaaran ajatuksista, joita hän esitti etsiessään Sirkulle pikkusiskoa, ajatellen, kuinka: huonot taipumukset ja geneettiset poikkeavuudet voivat piillä jo pienissä lapsissa Jos olisi ollut todellista auttamishalua, sitä apua olisi tarvinnut ne huonoimmassa asemassa olevat.

Ei sillä. Minua on kyllä kiinnostavat nimenomaan vuosien 1939-1945 välisenä aikana kirjoitettu tyttökirjat ihan tutkimusmielessä ja kysymyksenasetteluna juuri tuo kansallissosialismin näkyminen, Suur-Suomi -ajattelu ja eugeniikka. Sitä taustaa vasten tämä oli ihan  mielenkiintoinen tyttökirja. Se, kuinka historian tapahtumien valossa pätevää kerrontaa tämä on, on kuitenkin epäselvää. Elsa on Raja-Karjalasta. Elsan käyttämä kieli on outoa, soinnukasta, ei Suomen kirjakieltä, mutta mitä Karjalan murretta se on, en tiedä. Tässä mainitaan Aunus, mutta Aunus ei ole kuulunut Suomelle ja sieltä tuskin tuotiin lapsia Suomeen. Sirkun Ester-täti on opiskellut Karjalaa ja tulee avuksi, kun pitää selvittää muutama sana, jotka jää ymmärtämättä. Tällöin mainitaan Karjala-Aunus -sanakirja, mutta tarkoitetaanko sillä Suomi-Karjala -sanakirjaa? Mistä päin Karjalaa Elsa oli, jää siis epäselväksi, mutta ilmeisesti kuitenkin Suomen puoleisesta, menetetystä Karjalasta, koska hyökkäyksen tullessa paikkakunnan asukkaat olivat jääneet sotavangiksi. Mitähän murretta Hyrsylänmutkassa puhuttiin? Voisi sopia kuvaukseen, kun hieman tutkin asiaa. Paikanimiä tässä teoksessa ei kuitenkaan mainita.

Pieni sanasto eräästä Karjalan murteesta

Truba = savupiippu

Nenga

Tsoasut = kello

Vaika ei siis allekirjoita kaikkia ajatuksia, joita kerronnassa nousee, niin tämä oli kuitenkin kiinnostava, ajattelemaan pistävä teos.