Ingan aarre
Suomennettu saksankielestä
K.F.Kivekäs, 1900
92 s.
Teoksen päähenkiö on arenttimies Anger (tai Unger), vaimonsa Liisa ja poikansa Jooseppi. He ovat siist torppareita ison kartanonherran mailla. Eräänä päivänä tulee kylän opettaja Wagner puhumaan miehen kanssa ja pyytämään, että tämä lähtisi hänen kanssaan siirtolaiseksi Amerikoihin. Anger ei kuitenkaan ole oikein innokas. Kotimaa on aina kotimaa. Mutta sitten käy niin, että kartanonherra, joka on ollut hyvä ja suosiollinen torppareidensa vaikeuksile, kuolee ja samaan aikaan sato, josta Anger on odottanut hyvää menetetään raekuurossa. Uusi kartanonomistaja ei olekaan myötämielinen vaan vaatii maksut ajallaan. Anger joutuu myymään omaisuutensa ja suostuu Wagnerin mukaan. He lähtevät Peruun, josta Anger ostaa Wagnerin kanssa tilan niillä rahoilla, mitä hänellä omaisuutensa myymisestä on jäljellä. Anger alkaa hyvällä mielin töihin perheensä kanssa ja saa tilansa kukoistamaan, mutta Wagner, joka on suoraan sanonut, että hänestä ei ole maanviljelijäksi haikailee vain rikkauksien perään ja etsii hopeasuonia ja Ingan aarretta, josta on kuullut puhuttavan. Ingan aarre liittyy Perun historiaan ja Atahualpan vangitsemiseen, josta eräs alkuperäisperulainen hänelle kertoo.
Löysin tarinan Kansalliskirjaston digitoidusta aineistosta. Teos on ilmestynyt 1900-luvun alussa ja on kirjoitettu fraktuuralla, mikä hieman vaikeutti lukemista. En esimerkiksi saanut selvää kaikista nimistä ja sanoista, muun muassa paikannimiin jäi epäselvyyttä samoin kuin opettaja Wagnerin pojan nimi, jota välillä ajattelin Vanjaksi, mutta se ei kuitenkaan oikein vaikuttanut kirjaimiston kannalta oikealtakaan. Ransa taas ei kuulosta nimeltä lainkaan. Sain tämän kuitenkin suht hyvin luettua, vaikka olisi kyllä saanut jäädä lukemattakin, sen verran raju tarina oli kaikessa opettavaisuudessaan ahneuden synnistä ja vaarallisuudesta. En tykännyt, en lainkaan.
En kuitenkaan keskenkään jättänyt, vaikka parempi olisi ollut, sillä kurjan jäljen tämä, alta sadan sivun mittainen nuortentarina, mieleeni jätti.
Hassua oli kuitenkin, että kun puhuttiin isänmaasta niin ajattelin, että ollaan Suomessa, mutta loppupuolella sitten ilmenikin, että isänmaankaipaus olikin Saksaan. Aloittaessani en osannut lainkaan yhdistää tarinaa Saksanmaalle, kun puhuttiin Liisasta ja Joosepista, jotka olivat Angerin (tai Ungerin) vaimo ja poika. Mitä tulee Perun kuvaukseen, niin en mene takuuseen ihan kaikesta, ananaspuista mainittaessa varsinkaan. Mutta ei kuvaus kai aivan tuulestakaan ole temmattu, vaikka tarina sinänsä on aika mielikuvituksellinen ja paitsi kolonialistisuudessaan, myös loppuratkaisultaan etova. Vaikka Angereilla on hyvät välit alkuperäisväestöön ne ei kuitenkaan ole tasaväkiset, Wagnerilla sen sijaan on luihut suunnitelmat, mikä koituu isän ja pojan kohtaloksi.
Toivottavasti unohdan tämän tarinan enkä näe painajaisia ensi yönä.
...
Kirjallinen maailmanvalloitus: Peru
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti