Kristin Harmel: Unohdettujen nimien kirja!

Kristin Harmel

Unohdettujen nimien kirja

Alkuteos: The book lost of names

Suomentanut Aila Herronen

Kansi: Chelsea McGuckin 

Tammi 2023

352 s.

 

 

Teoksen tarina kulkee kahdessa ajassa. On 1940-luvun Ranska ja Pariisi, ja on toukokuu 2005 Yhdysvalloissa. Suurin osa tarinasta on kuvausta sota-ajasta. Tarina saa kuitenkin alkunsa nykyajasta. Eva, leskirouva Abrams, on jo kahdeksissakymmenissä, mutta silti töissä kirjastossa, kun hän näkee lehdessä ilmoituksen, kuinka joku saksalainen mies Berliinissä etsii natsien varastamille kirjoille omistajia ja yksi kirjoista on Epitres et Evangiles.

Kirja, joka herättää Evan menneisyyden eloon. 

Makuuhuone on täynnä kirjoja. Useimmat niistä ovat kiikkerissä pinoissa notkuvissa kirjahyllyissä, jotka Louis asensi vuosia sitten. Ne ovat täynnä muiden ihmisten tarinoita, ja minä olen uppoutunut niihin koko ikäni. Joskus, kun yöt ovat pimeitä ja hiljaisia ja olen yksin, mietin olisinko jäänyt henkiin ilman kirjojen suomaa pakoa todellisuudesta. Tai ehkä ne ovat vain tekosyy paeta omaa elämääni.

Eva pakkaa matkalaukun ja lähtee Berliiniin ja matkalle menneisyyteen. Totuuteen itsestään, jota hän ei ole paljastanut edes pojalleen Benille.

Eva on juutalainen, joka on joutunut äitinsä kansa pakenemaan miehitetystä Ranskasta vapaalle alueelle.  He päätyvät Aurignoon tarkoituksenaan jatkaa sieltä Sveitsiin. Evan isä on pidätetty ja viety Drancyyn.  Evan aikomus on pelastaa isänsä Drancystä, mutta hän saa kuulla, että tämä on kuljetettu Puolaan, paikkaan nimeltä Auschwitz. 

Aurignossa Eva tutustuu Isä Clementeen ja hänen kauttaan muihin vastarintataistelijoihin, erityisesti katoliseen mieheen nimeltä Remy. Yhdessä Remyn kanssa Eva alkaa väärentää henkilöpapereita, elintarvikekortteja ynnä muita asiapapereita ja auttamaan juutalaislapsia rajan yli Sveitsiin. 

Evalle on tärkeää, että lasten oikeat nimet säilyvät. "He pyyhkivät meidät pois, ja me autamme heitä. Jonkun kuuluu muistaa. Miten he voivat muuten löytää takaisin kotiin?" Hän pyytää Remyä keksimään keinon, millä väärät nimet voisi sodan jälkeen yhdistää oikeisiin ja Remy keksii koodin, joka perustuu Fibonaccen lukujonoon ja jossa käytetään 1700-luvulta peräisin olevaa kirjaa: Epitres et Evangilesta. 

Kirjailija kertoo loppusanoissaan, että hänellä on ollut tuo teos käsissään kuvatessaan koodausta ja olisikin hauskaa, jos se olisi nyt minullakin käsissäni, voidaksen päästä selville tästä koodin toimivuudesta. Kuvaus tuo mieleeni jossain määrin Agatha Christien Kohtalon portti -teoksen, mutta Harmelin koodi on monimutkaisempi, ja päästäkseen siitä täysin selville, täytyisi se demonstroida.

Unohdettujen nimien kirja on upea teos. Vahva ja vakuuttava, vaikka onkin fiktiota. Sen historiallinen konteksti on hyvin kuosissaan. Pidin tästä teoksesta. Kerronta piti jännitystä yllä loppuun asti, vaikka tietynlaista ennakoimista ja aavistelua ilmassa leijailikin. Tämä teos on täynnä tunteita olematta silti siirappinen. Mikä minua erityisesti ilahduttaa on vastarintakuvauksen rinnalla kulkeva rakkaustarina: iätön, ajaton ja kestävä.

Nainen ei kuitenkaan näyttänyt oudoksuvan. Sen sijaan hän hymyili ja epäluuloinen ilme suli pois kasvoilta. - Ahaa, olisi pitänyt arvata. Te olette yksi meistä. - Anteeksi mitä? - Te löydätte itsenne kirjojen sivuilta, nainen selvensi ja viittilöi kohti hyllyjä. Kirjat oli pinottu korkeiksi pinoiksi sinne tänne, vähän kuin itse pikkukaupunki, joka oli samaan aikaan kaunis ja kaoottinen. - Näette peilikuvanne sanoissa. - Ai, niinpä taidan olla, Eva sanoi, ja hänelle tuli äkkiä levollinen olo. Hän olisi halunnut jäädä tänne koko päiväksi, mutta hänellä oli asioita hoidettavana.

EDIT: Kansista voisin mainita sen verran, että en oikein tykkää näistä kansista. Teos ansaitsisi mielestäni hieman "autenttisemmat" kannet, joissa kuvastuisi sekä vahvuus että herkkyys ilman turhaa romantisointia. Taustalla näkyvä Pariisi-näkymä on toki aiheenmukainen, mutta en pidä päättömästä naisesta, joka ilmeisesti on selin ja kirja on turhan "krumeluuri". Liian yksinkertainen ratkaisu kaiken kaikkiaan.

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 47-48 Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön. 

Olin laittanut tämän ensin toiseen kohtaan, mutta oli pakko vaihtaa, kun tulin lukeneeksi toisen teoksen, joka toi niin elävästi mieleeni tämän teoksen.