Aila Meriluoto: Mekko meni taululle!

Aila Meriluoto

Mekko meni taululle

WSOY, 2001

170 s.

Tämä teos on ollut pitkään mielessäni, että täytyisi lukea. Nyt, kiitos Helmet 2023 -haastee, jossa yksi kohta liittyy kannessa olevaan vaatteeseen, varasin tämän kirjastosta luettavakseni. Johan tässä on aikaa kulunut ilmestymisestään alkaen. Muistan nimittäin tämän esittelyn aikoinaan ja kuinka minua värisytti ja ihmetytti jokin ihmeellinen piiloutuminen, jota en voinut ymmärtää. Enkä ymmärrä oikein vieläkään, sillä teoksen ensimmäimen, tavallaan johdantoluku, on täynnä mystista epätodellisuutta, jossa voi vain aavistaa sen, mitä aidosti tapahtui. Tämän luvun jälkeen muistelmat jatkuvat selkeämpänä kerrontana, joskin joissakin kohdin pilkahtelee salaperäistä ja vaikeasti kiinni otettavaa, mielikuvitustako? 

Pidin tästä teoksesta ja kerronnasta. En ole tainnut Aila Meriluotoa aiemmin lukea, jostain lehtihaastattelusta, hänen vanhemmalla iällään, löysin jonkin mielenkiintoisen ajatuksen, joka tosin on tainnut jo hävitä vuosien varrella. Mutta tosiaan, tämä teos piirtää hyvin yksilöllisen ja persoonallisen kuvan nuoresta runoilijakirjailija Meriluodosta. "Näkymiä muistin pohjalta", lapsuudesta ja nuoruudesta kirpeän, arastelemattoman vivahteikkaasti kerrottuna. Olihan tässä jotain, mitä mietti, oliko tämä nyt ihan totta, onko se voinut olla tuollaista joskus aikoinaan, mutta hyvin elävää ja mukaansatempaavaa ajankuvaa kaiken kaikkiaan.

Satunnaisotos:

Istuin niityn laidassa ja tein nukkea. Vartalona ja käsinä muutamia timotein tähkiä, päivänkakkara hameena, puna-apila pääksi ja siihen hatuksi kissankello. Se onnistui, toisin kuin oikeittein nukkieni vaatteet. Muut lapset ihailivat ja yrittivät tehdä samaa, mutta eivät osanneet.

 Helmet 2023 kohta  6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate