perjantai 20. heinäkuuta 2018

Naistenviikon 3. kirja: Pirkko Tuovinen - Harjumaan kasvatit!

Pirkko Tuovinen
Harjumaan kasvatit
Karisto, 1971

Tuijatan naistenpäivähaasteeseen luin tämän kirjan, joka kertoo 17-vuotiaasta Seija Marjaana Virtasesta, sukunsa kuopuksesta ja mustasta lampaasta. Tytön piti pyrkiä keskikoulun jälkeen seminaariin valmistuakseen opettajaksi,mutta juuri ennen pääsykokeita joutui mopokolariin ja sai aivotärähdyksen. Suku sitten miettimään, mitä nyt, mihin tyttö pitäisi pistää, ihan kuin tytöllä itsellään ei olisi mitään sanottavaa asiaa.

No, Seija lähetetään veljen vaimon tädin pitämään emäntäkouluun jonnekin päin Savoa.





Kirjassa vilisee tyttöä ja naistenviikon sankareitakin useampik ainakin Saara tulee  taas kerran kuitatuksi ja Marketta. Saara on opettaja siitä paremmasta päästä, Marketta oppilas muiden joukossa. Luin tämän kuitenkin ihan Reetta-nimen vuoksi. Reetta on Seijan oppilastovereita, ylioppilas ja luokkansa priimus. 

"Reetta  oli piktä, tumma, rauhallinen ja älykkään tuntuinen tyttö, joka ei turhia turissut. Hän oli koulumme ainoa ylioppilas ja aikoi talousopettajaksi."

Reetta oli myös yhteiskunnallisesti valveutunut.  

"Hänen mielestään vaatimus naisten vaikenemisesta seurakunnasa oli pelkkää puppua. Kuinka mieht viitsivät naisten asioita ajaa kun eivät osanneet kunnolla huolehtia omistaankaan." 

Reetasta ajatellaan tulevan Suomen ensimmäinen naispresidentti. Aikaa mennyttä siis eletään.

Kirjassa on monenlaista tapahtumaa ja kuvausta. On varas, jonka varastamat, aika oudoiltakin kuulostavat kapistukset, löydetään sittemmin erään oppilaan tyynyyn piilotettuina. On tiukan opettajamatroonan seurustelua ja äkeää talonmiestä puhumattakaan naapurustossa olevaa maatalouskoulua pojille, joita tosin ei emäntäkoulussa nähdä, kuin laskaisjuhlissa. No, ainahan voi lähteä omin luvin tekemään tuttavuutta. Siitä tosin voi olla edessä tiukat paikat.

Kuvaukset ovat aika pintapuolisia, lystikkyydellä ja huumorilla pakinoitu. Emäntäkoulun arki ja monet askareet tulevat kyllä kuvatuiksi, en vain tiedä, kuinka todenmukaisia ne ovat. No, voin kyllä uskoa, että karjatalous ja keittiötouhut ovat olleet ihan päivään kuuluvia ja lastenhoitokin. Mutta - olisikohan kuitenkaan vauvoille annettu päivetystä alppiaurinkolampuilla ja vielä takamuksiin! Kuulostaa hieman liioitellulta.

Kirja aikakausi on hieman hakusalla. Kirja on ilmestynyt 1970-luvun alussa, joten itse mieltäisin tämän viis-kuuskymmenlukulaiseksi.Eletään aikaa, jolloin oppikoulusysteemi oli ja vaikutti, kouluissa oli aamuhartaudet ja Harjumaan emäntäkoulussakin sellaisia pidettiin. 

Emäntäkoulut taitavat olla nykyään historiaa ja alan koulutus sulautunut osaksi muuta koulutusta.Ehkä näitä täallaisia yleissivistäviä koulutuksia kuitenkin tarvittaisiin ja maatalouden ja kotitalouden taitoja ei pidä väheksyä.

Koululais- ja sisäoppilaitoskertomuksena tämä  tarina oli tyylillisesti sekä perinteistä (tyttöjoukko versus pojat, tyttöjoukko suhteessa niihin miellyttäviin ja siihen yhteen, joka ei oikein kuulunut joukkoon tai oli se väkikivi kivassa porukassa. Yksi kuvaus kuitenkin oli melkoisen raju tyttökirjakuvaukseksi - kanan teurastus. Hmm! Pisti kyllä lukijankin hieman nikottelemaan.

EDIT: ai niin, täytyy vielä mainita lukemani painoksen ilmiasusta. Kirjan takakansi oli kuvaus jostain ihan toisesta Kariston kirjasta, poikakirjasta, eli virheellinen painos kansien suhteen tämä, jonka luin. Sattuukohan sellaista useinkin, että kannet menevät ristiin. Merri Vikin lottakirjoissa ainakin muistelen selalista tapahtuneen.


torstai 19. heinäkuuta 2018

Naistenviikon 2. kirja: Sisko Latvus - Mopokolari!

Sisko Latvus
Mopokolari.
Suomen lähetysseura, 1975
86 s.









Minna on 12-vuotias oppikoululainen, Hänen paras ystävänsä on Sari, joka on vuoden häntä vanhempi ja asuu naapurissa. Sarilla on isoveli Jukka ja  pikkuveli Jarkko. Jukka on 15 ja Jarkko 9 vuotta. 

Kaikki saa alkunsa eräänä päivänä koulussa, kun Minna kirjoittaa Sarille pulpettipostia. Lappusen kulun huomaa kuitenkin Rilli, joka lukee lapun luokan edessä ja kysyy kuka sen on kirjoittanut, "Kuka aikoo hukuttaa itsensä ja sen lisäksi Sari Ahon ohuilla syysjäillä?"  Kukaan ei tunnusta, joten Rilli käskee Sarin luokan laskemaan taululle seuraavan laskun.

Minnaa vaivaa syyllisyydentunto ja hän yrittää hyvittää sitä tarjoamalla Sarille suklaata, mutta ei. Sari ei välitä. Sarista on tullut Minnan mielestä jotenkin kummallinen.

Sarin isä on alkoholisti ja illalla Sari tulee pikkuveljensä Jarkon kanssa Minnan luokse, koska isä on aivan humalassa. Illan päätteeksi Minna lähtee saattamaan Saria takaisin kotiin, tapaa Jukan ja lähtee ajelemaan tämän kyydissä tämän mopolla. Sitten käy niin, että Minna ei muista pitää lujasti kiinni käänteessä, putoaa kyydistä ja lyö päänsä. Minna joutuu sairaalaan. Hän on saanut aivotärähdyksen. Sairaalassa hän tapaa Tuijan, 16-vuotiaan kampaamo-oppilaan, joka on uskovainen. Tytöt ystävystyvät ja Minna saa uutta ajateltavaa.

Minna saa kuulla olevansa adoptoitu ja kaiken aikaa mielessä on myös piirustuskilpailu, jonka aiheena on rauha. Mitä se on, miten sitä voisi kuvata.

Ystävyydestä, uskosta ja sisimmän rauhasta kertoo tämä pieni tarina, jonka luin Naistenviikon lukuhaasteeseen. Tänään 19. heinäkuuta Sarin, Saran ja Saaran päivänä. 

Naiseudesta:

"Tämä oli meininkiä. Hänestä ei koskaan tulisi nynnyä aikuista, hän olisi isompanakin tällainen menevä nainen."


Naistenviikon 1. kirja: Aino Räsänen - Katariina ja Anu-Riiikka!



Tuijata, kulttuuripohdintoja -blogissa on jo kolmatta neljättä vuotta lukuhaaste naistenviikon kunniaksi. Minä otan osaa haasteeseen nyt kolmannen kerran. Tarkoituksena on lukea kirjoja, jotka ovat esimerkiksi  nimipäiväsankareiden kirjoittamia tai joissa nimipäiväsankarit esiintyvät. 

Minulla oli tämä haaste jo muutamia päiviä mielessäni, mutta aloin katsella sopivia kirjoja luettavaksi vasta eilen, Riikan päivänä, ja tuli hieman kiirus päästä kirja/päivä -vauhtiin. Helteet vielä päälle.

No, tässä sitä nyt ollaan ensimmäistä kirjaa esittelemässä.

18. heinäkuuta Riikan päivä.

Luin Aino Räsäsen kirjan Katariina ja Anu-Riikka. Julkaissut Karisto, 1965, 265 s.

Kirja kertoi sisaruksista, joilla on sama isä, mutta eri äiti. Tässä tullaankin toiseen naistenviikon nimipäiväsankariin, Saaraan, jonka nimipäivä on tänään. Anu-Riikan, joka on sisaruksista nuorempi äiti on Saara, tomera kristitty ja marttarouva, leski, joka ompelee ahkerasti niin myyntiin kuin tyttären tarpeiksi. Anu-Riikka on kymmenen vuotta Katariinaa nuorempi, ylioppilaaksi pääsystä on vuosi ja tyttö haaveilee mannekiinin urasta, ja milloin mistäkin. Katariina on jäykempi, vanhapiika, konttorirotta, joka on jättänyt omat opiskelut mahdollistaakseen Anu-Riikan opiskelut.

Kesän alussa Anu-Riikka tutustuu Anittaan, Robert Konsan veljentyttäreen. Robert Konsa eli Rolle on kuuluisa pakinoitsija, jonka juttuja Katarina on paljon lukenut. Anu-Riikka ja Anitta ovat kuin toistensa kaksoisolentoja pieniä eroja lukuunottamatta ja kas, siinä onkin jutun juoni. Anitta on rakastunut italialaiseen musikanttiin, jota Robert Konsa ei hyväksy vaan haluaa Anittan seurustelevan ystävänsä Atte Sepänkiven kanssa. Ja Anu-Riikka ja Anitta keksivät jekun, johon Katarinakin lopulta sekaantuu vakavin seuraruksin, nimittäin tunteiden suhteen.

Katarina ja Anu-Riikka on kepeä rakkausromaani, viihdekirjallisuutta. Olen lukenut Räsäseltä aiemmin vain nuortenkirjoja, mutta tämä on tyyliltään aivan erilainen enkä tiedä, onko tämä ihan mun ominta tyyliä. Kyllähän tämän luki ja välillä lukeminen oli jopa nautinnollista, mutta - no, ei ihan sitä kaikkein kiinnostavinta. Muutamia hauskoja ja erikoisia sanontoja tässä oli tavanomaisuutta rikkomassa.


Sanat tulivat väkäpäinä
kenotti kokalla koprin
istua äkötti

Naiskuvauksesta:

"Atte oikaisi jalkansa ja nauroi. - Niin monta kuin on naista niin monta on juonittelijaakin. On ollut aina ja tulee olemaan. --- --- ---

"Vaiti sotkuinesi! Konsa työnsi Katariinan luotaan. - Naisen petoksella on tapettu tässä maailmassa monta asiaa, niin rakkautta kuin miestäkin. Koko teidän sukukuntanne on yhtä sotkua! Eikä se parane vaikka maailma kuinka viisastuisi. Aina on mies teidän uhrinne, te himoitsette murjoa häntä. Koko teidän rakkautenne on vain vallan tavoittelua, himoa saada pesiytyä ja hallita. Huokaatte tekopyhästi, että maailma on miesten maailma, mutta teidän käärmeitten maailma se on. Niin kauan kuin teistä yhdenkin jalka polkee maata, niin kauan on juonittelua meidän päämme menoksi."

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Eira Pättikangas: Olkileijona murisee!




Eira Pättikangas
Olkileijoa murisee
Karisto, 2012
261 s.













Aloituslause: 
"Marraskuinen sohjo peittää kaupungin katuja ja harmaalta taivaalta putoaa vettä."

Lopetus:
" - Orottelinki teitä jo, Jussi nauraa, sieppaa pojan syliinsä ja heittää ilmaan. - Mitäs isäntä!"

Tapahtuu siinä välissä:

Maalta kotoisin oleva Elina muuttaa takaisin kotimökkiinsä ja menee töihin vaatetehtaaseen.Naapurissa asuu nuori rikkaan talon poikamies Jussi, joka on Elinan lapsuudenystävä. Jussi haluaa Elinasta puolison, mutta äiteensä pistää hanttihin, ja tulee puhumaan Elinalle, että kun on myö ollaan rikkahia ja sinä olet vain köyhän töllin tyttö ilman tuomisia, niin eihän se sovi ollenkaan. Toisella puolen on naapurina vanha Heta-muori, joka vahtii silmä tarkkaana Elinan tekemisiä.
Elina tekee tuttavuutta vanhan koulutoverinsa Ainon kanssa, joka on myyjänä kaupassa. Aino on aikoinaan haksahtanut ukkomieheen ja saanut tytären Mervin. Aino varoittaa Elinaa, että varattuun mieheen ei pidä päätyä. Mutta kuunteleeko Elina varoituksia, kun hän lenkkipolulla kohtaa pitäjän nuoren ja salskean nimismiehen, joka on kihloissa tehtaan omistajan ylioppilasneidin kanssa.

---

Jaa jaa! Pidän kyllä paljon Pättikankaan tyylistä kirjoittaa murteella. Tässä kirjassa murre on ehkä välillä hieman hakusalla verrattuna muihin lukemiini teoksiinsa, mutta on tässäkin muutamia mainioita ja kuvaavia sanoja ja pohjalainen ääni kuuluvilla. En kuitenkaan pitänyt kirjasta niin paljon, kuin joistakin toisista,  mihin vaikutti ehkä kuuskytlukulainen vapaamielisyys. Elinan olisi minusta pitänyt olla hieman jämäkämpi eikä sortua niin vain siihen häntäheikkielostelijaan. Ei tämä kuitenkaan kehnoimpia lukemiani kirjoja ollut. 

Kerronnan eläväksi tekijöistä:

Elina siivoaa mökkiään ja heittää turhaa tavaraa menemään. Sinne menee  roskalavalle myös vanha silitysrauta. Kirja sijoittuu kuusikymmenluvulle, ja ehkä silloin ei niin antiikkia arvostettu, mutta minua kyllä nin kirpasee, kun heitetään (vaikka kuvitteellisestikin) jotain tuollaista, kun vanha antiikkinen silitysrauta menemään rojuna. 

Sanonta, joka nappasi:

"Ihminen on erehtyväänen niin ku lehemä on märehtiväänen."

...
Kirjankansibingo kohta sininen ja vihreä.  Olisihan tämä sopinut moneen muuhunkin kohtaan, mutta päädyin nyt tähän.

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Naisten aakkoset - Y!

Tarukirjan aikoinaan liikkeelle laittama haaste, jossa etsitään aakkosittain vastauksia muutamiin vakiokysymyksiin. . Itse olen edennyt kirjaimeen




Kuka on suosikkikirjailijasi?

Varsinaista kirjailijaa oli hieman vaikea löytää, mutta päädyin Sisko Yli-Martimoon, jonka Montgomery-suomennokset ovat ihania.


Kuka nainen, joltain muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
 
 

Taiteilija Birgitta Yavari-Ilan. Yavari on ruotsalais-syntyinen taiteilja, joka sittemmin muutti Israeliin ja kertoo nykysään taiteen kautta Jumalan rakkaudesta. Hänen moniulotteiset, kerrokselliset taidekuvansa ovat kuultavan raikkaita ja keveitä.
Vaihtoehtoiset kysymykset (myös mut alueet kuin kulttuuri käyvät)

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaist tutustua paremmin

b) Kenet suosikkisi haluaisit nostaa esille
 
Ayako Miuran Jäätymispiste ja Aurinko sulattaa jään päähenkilön Yookon, jonka tarina on puhutteleva ja koskettava.


sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Pikku naisia - ARVONTA Osanottoaika päättynyt !

EDIT 1.7.2018 klo 14.35 Arvonta suoritettu.
Arvonta suoritettiin seuraavasti:






Arvontaan ilmoittautuneiden nimet kirjoitettiin lipukkeille.

Arvonnassa avusti "rouva maatuska", johon lipukkeet suljettiin.
Maatuskaa ravisteltiin.
Terävän askarteluveitsen avulla noukittiin yksi lipuke avatusta maatuskasta. Veitsen kärkeen tarttui lipuke, jossa lukee JOANNA.
 Onnea voittajalle. Otan yhteyttä. Kiitokset kaikille mukanaolijoille.
----

YLE TV 1:ssä on tiistaina alkanut uusi minisarja Pikku Naisia. Sarja on englantilaista-amerikkalaista tuontantoa ja sen on käsikirjoittanut Kutsukaa kätilö  -sarjan luonut Heidi Thomas. Ensimmäisen jakson ensimmäiset minuutit olivat melkoinen shokki - ainakin minulle, mutta ensishokki vaihtui ihastumiseen. Tuttu klassikko on saanut ihastuttavan sovituksen, jossa on tuttuja aspekteja, mutta myös uusia näkökohtia. Kannattaa tutustua!
--


Tämän mainospuheeni jälkeen siirrynkin tiedottamaan, että arvon tämän kirjan:

Kirja on ylimääräinen kappale kirjahyllyssäni, Wordsworthin klassikkojulkaisu ja englanninkielinen.

Voit ottaa osaa arvontaan jättämällä kommentin (linkki, josta tavoittaa tai sähköpostiosoite tarvitaan) tähän postaukseen ja ilmoittamalla halukkuuden arvontaan, tai jättämällä viestin vasemmalla sivupalkissa olevalla yhteydenottolomakkeella.

Osanottoaika umpeutunee kuukauden vaihteessa.

Hauskaa kesää!




Mukana arvonnassa:

1. Salli M.
2. Nenna
3. Joanna

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Aune Hämäläinen: Kenttäsairaalan lotat!

Aune Hämäläinen
Kenttäsairaalan lotat
WSOY, 1965
273 + 1 s,

Aloitus: Tänään ne eivät tule.
Lopetus: Mie luule jot meijä on aika vällee lähtee, sanoi Laina.
Genre: sotakirjallisuus
Miljöö: Karjalan alue, kenttäsairaala lähellä sotatoimialuetta
Kieli: Suomen kieli, karjalan murre
Kertoja: Iira, nuori lottasvärdiläinen
Aika: Talvisota
Muita teemoja: Lotta Svärd, sairaalat, rakkaus, evakot, suomalaisuus, ihmisyys
Koskettava, syvälle sisikuntaan menevä tarina kenttäsairaalan toiminnasta ja sodan kurimuksesta nuorten ja vähän vanhempienkin elämässä. Kerronta kirjakieltä mutta dialogit käydään osin karjalan murteella. Hyvä  lukea, ei puuduta eikä väsytä, tarina uppoaa tajuntaa vahvana ja vaikuttavana (jos kohta en henkilökohtaisesti niin ihastu niihin kirosanoihin, joita paikka paikoin käytetään). Pidän murteen käytöstä kerronnassa, ilman sitä tarina jäisi jotenkin vajaaksi. Tämä tarina tulee lähelle niin ilossa kuin surussa ja viimeisiä sivuja käännellessä kyyneleet ovat lähellä. Ja se on paljon sanottu.

Tekstinäyte:

"Poliklinikka tuoksui voimakkaasti spriille. Molemmat siellä olevat penkit oli siirretty vierekkäin ja peitetty lakanalla. Pyjamapukuinen mies makasi hyvin suorana niien päällä. Kädet ristissä rinnalla kuin rauhallisesti nukkuen, mutta jotenkin silti tietoisena siitä, mitä lähellä tapahtui. Siltä ainakin tuntui Salosta joka purki reppua. Hän vilkaisi jokaisen repusta ottamansa esineen jälkeen miestä. Ensin luulin sen johtuvan pelosta, että tämä heräisi ja näkisi mitä hän teki. Sitten käsitin, että se oli anteeksipyyntö siitä, että hän tällä tavalla tutki toisen tavaroita
Seisoin  ovenpielessä, olisin saattanut seisoa missä hyvänsä. Salo o.li miehen kanssa kahden
- Ylihoitaja on pyytänyt tulemaan. Siirryin ovelta hänen eteensä, jotta hän näkisi kuka olin.
- Aivan niin. Tarvitsen apua pukemisessa. Hän kohotti katseensa käsissään olevasta takista ja painoi sen samassa takaisin. Käsi suori kolmea valkoista kanttinauhaa takin olkapäällä. - Luuulen, että laitamme hänen omat vaatteensa."
...

Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaaste kohta 32: Lue kirja, jossa on talvi




torstai 21. kesäkuuta 2018

Ilona Meretoja: Sateensaaren tyttö!

Ilona Meretoja
Sateensaaren tyttö
WSOY, 1966
162 +1 s.

Tarinan alku: 
"Painostava heinäkuun helle oli saanut ranta-aittojen luona puuhailevat miehet hidastamaan työtahtiaan. Tuuli alkaisi puhaltaa vasta aamuyöstä, jotten pienemmälläkin kiireellä jaalat saataisiin lastatuiksi ennen lähtöä"

Tarinan loppu:
"Jussi tarttui Saara Marian käteen. - Se vanha noita on varmasti oikeassa. Minä ainakin toivon sitä, sillä silloin minun on helpompi tulla takaisin luoksesi kertomaan kaikesta siitä, mitä ei Kustaavakaan sentään tiedä, sanoi Jussi hymyillen."

Päähenkilö:
Saara Maria on nuori orpo tyttö, jonka Hannu-ukko Sateensaarelta tuo tämän nuoremman veljen Henrikin kanssa Antti-kauppiaalle vaatien tältä koulutusapua Henrikille, jotta tämä pääsisi kirkkokouluun. Saara-Maria menee itse Olavi-papin luo avuksi. Siellä Kustaava-muori on ensi vastahankainen tyttöä kohtaan, mutta alkaa sitten pitää tämän puolia, kun tytön rahat varastetaan.

Saara-Marian ja Henrikin taustassa on jotain salaperäistä. He eivät ole vain pari orpoa lasta, vaan ylimys-perheen  jälkeläisiä, jotka ovat menettäneet kotinsa kuninkaiden valtapyrkimyksissä.

Aika-aspekti.
Eletään 1500-luvulla. Ruotsi-Suomen kuninkaanvallasta taistelevat veljekset Erik ja Juhana-herttua. Saara-Maria ei siedä Erik-kuningasta, koska hänen isänsä on saanut surmansa tämän toimesta.

Sateensaaren tyttö on mielenkiintoinen nuoren tytön kasvukertomus historiallisessa kontekstissa. Saara Maria ei ole  mikä tahansa tytönhupakko, vaan oman tiensä kulkija, ajatteleva ja aikaansaapa, joka päätyy ensin vanhan kauppias-Antin puolisoksi osin tämän juonittelujen takia, mutta  nousee tämän rinnalla ja avulla lopulta kuninkaan laivanvarustajaksi ja joutuu kohtaamaan suurimman vaaran - vaaran, joka piilee ihmisessä itsessään.

Kirja kuuluu WSOY:n vihreään kirjastoon ja on mainiota luettavaa. Kerronta on jouhevaa ja elävöittävää mukavasti historian tapahtumia. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Turkuun. Ei tosiaankaan yhtään hullumpi teos.
...
Pieni Helmet -lukuhaaste kohta 10: kirjassa on mukana meri
Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste : tänä kesänä olen lukenut kirjan, joka sijoittuu menneeseen aikaan.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Naisten aakkoset - X!

Naistenaakkoset on Tarukirjan liikkeelle laittama haaste, jossa etsitään aakkosittain vastauksia muutamiin vakiokysymyksiin. . Itse olen edennyt kirjaimeen

X-kirjain onkin pikkuriikkisen vaikea ja on vaatinut hieman salapoliisin työtä. Kirjahyllystäni ei löydy yhtään x-kirjailijaa eikä kirjoista henkilöäkään, jonka nimi alkaisi x:llä. Suuntasin tutkimusretkeni kuitenkin Aasiaan ja kiinan suuntaan, jossa kirjain esiintyy hyvinkin runsaana.


Kuka on suosikkikirjailijasi?



Varsinaista suosikkikirjailijaa en pysty nimeämään, mutta Xue Xinranin Kiinan kadotetut tyttäret voisi olla ihan kiinnostava kirja lukea.

Kuka nainen, joltain muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?


 Taiteilija Xue Mo:n työt tekevät vaikutuksen.


Vaihtoehtoiset kysymykset (myös mut alueet kuin kulttuuri käyvät)

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaist tutustua paremmin

 
Su Xueli -nimiseen kiinalaisen naiskirjailijan tuotantoon ja elämään. Muutenkin kiinalaiseen kirjallisuuteen olisi hauska tutustua. Erityisesti kiinalainen lastenkirjallisuus olisi kiinnostavaa. Harmi, että sitä taitaa olla aika vähän suomennettuna.
b) Kenet suosikkisi haluaisit nostaa esille

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Eira Pättikangas: Myöhään kukkivat kukat!






Eira Pättikangas
Myöhään kukkiat kukat
Karisto, 2017j
312 s.

Eletään 1930-luvun loppuvuosia jossain päin pohjanmaata. Konimäen talon isäntä Mattias keittelee tervaa ja kolme tytärtä auttvat siinä, missä pystyvät ja omimmaksi tuntevat.

Vanhin tytär Siikri pukeutuu kuin miehet, ompelee ja auttaa tervahaudallakin. Petta, keskimmäinen tytär haaveilee sulhasista karja.nhoidon ja muun keskellä ja nuorin Malvi seurailee isompiansa. On Konimäessä vielä muorikin, Eetla nimeltänsä, Mattias-isännän anoppi, kuolleen puolisonsa äiti.

Pättikankaan kerronta on raikasta, lystikästä, hersyvää, muhevan maanläheistä ja lämpöistä. Se on kuin keitos, josta ei puutu maittavaksi tekevää pientä kirpakkuuttakaan. Kirjan nimi on oivallinen, viittaa rakkauteen, joka juuri talvisodan alla alkaa sykkiä niin nuoren kuin vanhankin syrämess.

Tekstinäyte:

- Ei tainnut miehes tulo olla sule mikää mieluusa yllätys, mutta pareet ittelles näin, mummo jatkoi. - Lopetat ne turhat ja friskaapelit haaveelus kuusta tavaihalla, aukaaset silmäs ja tyryt töntöröhös niin ku muukki ämmät.

----

Tällä mukana kirjankansibingossa. Valitsin kohdan kukka, sillä kannessa on ikkunalla pelargonit kukkimassa ja nimessäkin kukat mainitaan.


Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaaste kohta 48: Lue kirja, jossa kerrotaan sisaruksista.
Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste: Tänä kesänä olen lukenut suomalaisen kirjailijan kirjan.
Anonyymiys-haasteeseenkin tämän laitan, sillä kirjassa on eräs hahmo, joka jää anonyymiksi.Konimäen vanhin tytär, se miesmäisesti pukeutuva Siikri alkaa odottaa lasta, jonka isästä hän ei puhu eikä pukahda. Lukija toki voi aavistaa ja tehdä arveluja isästä, mutta varmuudella sitä ei voi sanoa, sen verran vähille sanoile kertoja tämän jättää.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Katarina Eskola: Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin!

Katarina Eskola
Tyttö Pitkänsillan molemmin puolin.
Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920
WSOY, 2012
347 s.








Tulin lukeneeksi tämän kirjan uudelleen, kun en muistanut, että olisin lukenut aiemmin. Lukiessani kuitenkin nousi tuttuja asioita mieleen ja kyllä, olen postannutkin tästä kirjasta aiemmin. Postaus löytyy täältä.

Elämä Helsingin Kallion kaupunginosassa vuodesta 1906 sotavuosiin kiinnostaa minua sukututkimuksellisesti, sillä isäni pikkuserkun perhe asui niillä paikoin ja olen yrittänyt saada selkoa heidän elämänvaiheistaan. Kalliolaista elämänmenoa tämä kirja tarjosi jonkin verran Katarina Eskolan lisäargumentein, mutta yhtymäkohtia en juurikaan löytänyt omaan kohteeseeni, paitsi, että niin Eklundit kuin oma sukulaisperheeni asuivat jonkin aikaa neljännellä linjalla. No, tutkimus jatkuu.

Sinänsä tämä oli kiintoisa ajankuvaus.. Olen tykännyt paljon Eskolan ja Koskimiehen 50-luvun tytöt -kirjoista. Tekisi mieleni kyllä tutustua myös muihin Enäjärvi-Haavio teoksiin, joita on ilmestynyt. Toisaalta päiväkirjat tarjoavat kiintoisan miljöön aikaan ja ihmisiin, mutta toisaalta ne myös laittavat hieman mietteliäiksi, ja kysymään, onko sopivaa kurkistella toisten yksityiselämään. 

---
Jos tiedätte kirjoja, jotka kertovat aidosta elämästä Helsingin Kalliossa vuosien  1906-1940 välisenä aikana niin vinkatkaapa, olisin kiitollinen vihjeistä.
---
Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste kohta 6: lue  elämänkerta, sillä tämähän on,ainakin hieman elämänkerrallinen.

Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste: Tänä kesänä olen lukenut kirjan, joka sijoittuu menneeseen aikaan.

Kirjakansibingossa valinta kohdistui kaupunkiin, sillä kirjan kannessa on kaupunkinäkymä. Kirjankansibingon on lukijoille luonut Oksan hyllyllä -blogisti.



maanantai 4. kesäkuuta 2018

Ursa Aspegren: Samanlaisin palkitaan!

Ursa Aspegren
Samanlaisin palkitaan
Karisto, 1971
208 s.

"Oh Eevert ---! --- Siitä aamuhetkestä alkaen, hän, hivenen epäröivin sinisilmin kaupunkilaiseen joukkoon liittyvä maalaisneito, kuusitoistias eikä lainkaan hassumman näköinen oli Eevertti ... Hei Eevertti! Kuule Eevertti! Katso Eevertti! Kukaan ei vahingossakaan - Petteriä lukuunottamatta - kutsunut häntä säädyllisellä kasteessa annetulla nimellä."

Eevertin ja Petterin lisäksi on Pirreä (Eevertin paras kaveri), Pimppanaa, Lullea, Kukea, Yrjölää, Seijaa, Typyä - nuorisoa moneneen lähtöön ja tunnelmaan.

Aspegrenin nuorille suunnattu kirja on hyvin seitsytlukulainen tai no, kuuskytlukulainen, sillä kirjahan on ilmestynyt vuosikymmenen vaihtuessa. Mikään tavallinen nuortenkirja tämä ei kuitenkaan ole. Tässä on paljon pohdintaa, nuorten ajatusmaailman moni-ilmeisyyttä, yhteiskuntakritiikkiä, pohdintoja erilaisuudesta ja samaan muottiin kaavoittumisesta, elämästä ja vähän kuolemastakin - aikuiseksi kasvamisesta.

Epätavanomainen, syvällinen, ajatuksia herättävä teos, joka sopisi hyvin tähänkin päivään. Kirjan teemoissa on monia ajankohtaisia aihealueita. Eevertillä, kirjan päähenkilöllä on ajatuksia, jotka nousevat ja vänkäävät vastaan yhteiskunnan luutuneisuutta ja ohjailuja vastaan. Kuka ja mikä meitä ihmisiä tempookaan kuin pässiä narussa.

"Jotkut muokkaavat meitä mieleisikseen. Väkevät, häikäilemättömät..." Eevertin katse luotasi taivaan syvyytttä, siellä sinen takana loistivat tähdet, hän ajatteli, linnunrata; ja linnunradan takana toisia linnunratoja - ihme. Olemassaolon järisyttävä ihme."


Kirja on ilmestynyt aikana, jolloin kouluissa vielä pidettiin aamuhartauksia. Tätä kirjaa ei voi varsinaiseseti luonnehtia hengelliseksi kirjaksi, vaikka kirjassa on uskonnollisia pohdintoja arvojen ja hengellisten kysymysten äärellä. Kirjassa ei varsinaisesti ole juonta ja kutienkin siinä on löydettävissä eräänlainen draamankaari, joka nousee ja saa päätepisteen Yrjölän pitämään aamuhartauteen, jossa hänen puheensä koostuu varioidusta Isä Meidän -rukouksesta. Aamuhartaus keskeytetään ja Yrjölää uhkaa koulusta erottaminen.

Kirjassa käydään kädenvääntöä uskon ja epäuskon välillä kallistumatta oikeastaan kummallekaan puolelle. Pohdintaa, ajattelemaan herättävää ja ei pilkkaavaa, sanoisin.
,,

Kirjallisuusviitteitä:

"- Harmi, kun Mikki ei ole, joku pöydän ääressä istuva haksahti sanomaan ja vaikeni sitten.
- Minusta meillä on ohjelmaa aivan tarpeeksi, joku toinen ehätti.
- Niin, ja l a u s u j a  ainakin on, mitä sinä, Seija, aiot lausua? Juvosta vai Haavikkoa?
- Jotakin vanhaa klassikkoa kevään kunniaksi, Seija sanoi. Filemonkin oli sitä mieltä.  Vain harvat modernit runot suosivat lausujaa. Tunne puuttuu, katsokaa. Ajatuksen välittämiseenhän riittää toteaminen, silkka sisältäluku. En tiedä -, Seija empi, miä pidän Baudelairesta, niemenomaan tästä Humaltuneesta venheestä, en sitten tiedä suhtaudutaanko siihen."

Hmm. Ihan kiinnostaisi tietää, millainen se runo humaltuneesta veneestä mahtanee ollakaan.

Ajatus, joka on maiitsemisen arvoinen.

"Ja milloin jokin kauniin lisäksi oli totta ja oikeaa, se oli j a l o a. 
Ja myös: mikä sillä tavalla oli totta, oikeaa ja kaunista, että sen tunsi jaloksi, se oli P y h ä ä."

---
Pieni Helmet lukuhaaste 2018 kohta 15: Kirjaan tarttuminen hieman pelottaa

Laitan tämän tähän kohtaan, koska aiemmin lukemani Aspegrenin kirjan perusteella osasin odottaa jotain, mikä ei olisi ihan tavanomaista. Kauhupelottavaa en odottanut, mutta juurikin tuo kirjassa esiintyvä aihelueiden käsittely versus omat näkemykset oli seikka, jonka valossa hieman arvelutti, tohdinko lukea tätä kirjaa.