torstai 29. syyskuuta 2016

Mark Twain: Johanna D'Arc!


Mark Twain
Johanna D'Arc
Kertomus hänen elämästään ja marttyyrikuolemastaan
Muistiin kirjoittanut hänen käskyläisensä ja kirjurinsa, 
Sieur Louis De Conte

Vapaasti suomentanut Lilli Rainio

WSOY, 1910








Ainoa laatuaan on Johanna D'Arcin luonne. Sitä saattaa arvostella jokaisen aikakauden näkökannalta ja kuitenkin on tulos aina yhtä ihmeteltävä. Hän näyttää aina yhtä viattomalta, yhtä ihanteelliselta, hän on ylevin henkilö kuolevain joukossa.
Ja kun ajattelee, että tavat hänen aikanaan olivat niin raakoja, kurjia ja alhaisia kuin historiaan pimeimpinä aikoina, niin on mielestämme ihme, että moinen maaperä voi kasvattaa niin ihanaa kukkaa. Hän pysyi totuudessa, kun valhe oli ihmisissä tavallista; oli rehellinen, kun rehellisyys oli melkein kadonnut avu; hän piti lupauksensa, vaikka lupauksia tavallisesti rikottiin; hänen mielensä oli täynnä suuria ajatuksia ja se tähtäsi suurta päämaalia, kun toisten  mieli viihtyi turhamaisissa haaveissa ja itsekkäässä kunnianhimossa, hänen käytöksensä oli kaino ja arvokas aikana, jolloin kevytmielisyys ja  tapainturmelus oli vallalla; hän oli armelias aikana, jolloin säälimätöntä julmuutta harjoitettiin, hän oli luja, rohkea ja pelkäämätön .....

Mark Twain esipuheessaan ylistää Jeania maasta taivaaseen. Oliko hän pyhimys? Olivatko hänen näkynsä hallusinaatioita vain näkikö hän uskon kautta taivaallisiin? Mene ja tiedä, mutta kiinnostava persoona Jean D'Arc on. Maria Stuartin ja Marie Antoinetten rinnalla hän on minulle historian hahmo, jonka elämä ja persoona kiinnostaa hyvin paljon ja ehkä juuri siitä syystä, että he joutuivat kohtaamaan kuolemantuomion. 

Jean D'Arc eli 1400-luvun loppupuolella.  Hän oli ranskalainen maalaistyttö Donrémystä. Ranskan ja Englannin välillä oli käynnissä 100-vuotinen sota. Ranska oli ilman hallitsijaa, oikeudesta kuninkaan kruunuun käytiin polemiikkia. Jean D'Arc oli kolmentoista, kun hän muuttui leikkisästä iloisesta tytöstä haaveksivaksi ja miettiväksi.

Saat nähdä. Ranska tointuu vielä.
Tointuu, vaikka se on Englannin vallassa ja englantilaisten sotajoukkojen piirittämä?
Tuon taakan Ranska vielä kerran heittää niskoiltaan ja tallaa jalkainsa alle. Tämän hän sanoi omituisen innokkaasti.
Ilman sotajoukkoa ja sotilaita.
Ne kokoontuvat sotarummun kaikuessa - ja menevät taisteluun -
Ja lähtevät pakoon - niin kuin ennenkin.
Ei ei - taisteluun - voittoon - yhä voittoon - saat nähdä.
Ja kuningas?
Hän nousee valtaistuimelleen - hän on kantava sitä kruunua, joka hänelle kuuluu.
Päätä alkaa pyörryttää, kun kuulee sinun puhuvan, Johanna. Jos saattaisin uskoa, että maamme neljässäkymmenessä vuodessa voisi vapautua Englannin ikeestä ja - -.
Sinä saat nähdä sen tapahtuvan jo ennen - kahden vuoden kuluttua.
Ja kuka nuo ihmeet on toimittava?
Jumala.
Tuo lausuttiin hiljaa ja juhlallisesti, mutta selvään.

Kuudentoista ikäisenä Jean D'Arc pääsee kuninkaan eteen, ja erinäisten vaiheiden jälkeen hän saa sotajoukon komennukseensa. Jean D'Arc johtaa joukkonsa voitosta voittoon ja vihdoin myös johtaa Kaarle-kuninkaan kruunattavaksi Rheimsiin. Jean D'Arcilla oli myös vihollisia. Englantilaiset pitivät tätä noitana. Myös Ranskassa oli englantilaismielisiä ja muita valtapyrkyreitä, kuten Burgundin herttua. Kruunattunakin kuningas Kaarle oli heikko ja neuvonantajiensa johdateltavissa. Petettynä Jean D'Arc joutuu englantilaisten vangiksi ja inkvisition eteen kuulusteltavaksi. Tuomio on tyly: poltetaan roviolla.


Jean D'arcin  tarina on koskettava vastakohtaisuuksissaaan. Rohkeus vastaan pelkuruus, usko vastaan epäluottamus, uskollisuus versus petturuus. Jean D'Arcin tarina on myös filmattu useammankin kerran. Olen nähnyt siitä mykkäelokuvaversion, jonka YLE Teema esitti joitakin aikoja taaksepäin sekä muistelen, että olisi nähnyt myös Hollywood-version, jossa Ingrid Bergman esitti pääosaa. Ingrid sai osastaan toisen Oscarinsa.

Ingrid Bergmanista tuli dokumentti Ylen ruotsinkieliseltä kanavalta. Katsoin sen Areenasta muutama päivä sitten. Siinä ilmeni, että Ingridille Jean D'arc oli tärkeä hahmo. Hän esitti Jean D'Arcin tarinaa myös näyttämöllä. Pojalleen Roberto Rosslinille nuo teatteriesitykset olivat ilmeisesti traumaattisia, kun hän niitä lapsena joutui näkemään. 

Viimeisin elokuvaversio Jean D'arcin tarinasta tehtiin 1999 ja siinä pääosassa nähtiin Milla Jojovich. Tätä elokuvaa en ole nähnyt. 

Mark Twain kirjasta vielä sen verran, että etulehdellä mainitaan sen pohjautuvan Ranskan valtionarkistossa oleviin vanhoin asiapapereihin. Onko Sieur Louis De Conte todellinen historianhahmo vai Mark Twainin kertojaminä on hieman epäselvää. Kallistuisin siihen, että Mark Twain on hänet luonut.  Johann D'Arc on kaunokirjallista historiankirjoitusta. Siinä on sekä todellista, että mielikuvituksen luomaa aineista sitomaan tarinasta yhtenäisen. Mark Twain tunnetaan satiirikkona ja ironistisena kirjoittajana. Hieman jäin pohtimaan onko tässä satiirista ainesta. Tarina on kaunis, koskettava ja hyvin erilainen kuin Mark Twainin Prinssi ja kerjäläispoika, jonka joskus olen lukenut, vaikka sekin pohjaa historiaan. Kenties Jean D'Arcin tarina kiehtoi Twainiakin erityisellä tavalla ja hän on tahtonut kirjoittaa hänen tarinansa niin totuudenmukaisesti kuin mahdollista. Kuitenkin jäin pohtimaan, onko kaikissa ylistävissä sanoissa sittenkin hieman kirpeyttä mukana. Niin tai näin, tämä kirja oli Twainin kirjoittamaksi todella herkkä ja voisi sanoa jopa lyyrinen.

---
Tällä mukana Läpi historian 1400-luku (sopisi myös 1800-luvulle, koska kirjailija eli silloin).

Ajattelin myös, että voisin tällä olla mukana Seitsemännen taiteen tarinat -haasteessa, mutta en tiedä käykö tämä siihen, sillä vaikka Jean D'Arcin tarinasta on tehty elokuvasovituksia, niin en tiedä pohjautuuko ne tähän kirjaan tai yleensä mihinkään kirjaan. Tässä nyt tuli kuitenkin vähän sekä kirjasta että Jeaniin liittyvistä elokuvista.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Naisten aakkoset - H!

Tarukirja laittoi liikkeelle kivan haasteen: naisten aakkoset, mikä nyt osaltani jatkuu osaltani kirjaimella


1. Kuka on suosikkikirjailijasi?


Kathryn Hulme

Tähän olisi kyllä löytynyt suomalaisiakin  kirjailijoita, kuten Leena Härmä, jonka Tuittupää-kirjoista pidän paljon, Kaarina Helakisa, jonka Satukirja kuului ensimmäisiin omiin kirjoihini sekä herkkä ja lyyrinen Saima Harmaja, jonka elämäntarina ei voi olla koskettamatta.

Kathryn Hulmen Nunnan tarina on kuitenkin kirja, joka on kolahtanut todella syvälle sisimpääni. Olen lukenut sen ainakin kolmasti ja uskon, että kirja kestää vielä monet lukukerrat.


Kathryn Hulme on kirjoittanut myös muita teoksia, minkä seikan vastikään sain selville. Niitä ei kuitenkaan ilmeisesti ole suomennettu. Mielenkiintoista olisi kuitenkin tutustua hänen muihinkin teoksiinsa.

Nunnan tarina on myös filmattu. Pääosaa esitti Audrey Hepburn, jota en voi olla mainitsematta, vaikka valitsinkin kakkoskohtaan toisen nimen. Audreyn lahjakkuus näyttelijänä oli ilmeinen ja Hulmen Nunnan tarinasta kun puhutaan, kuuluu Audrey tähän kuin nenä päähän.




2. Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?


Maarit Hurmerinta

Olen aina tykännyt Maaritin persoonallisista lauluista. Niissä on sanojen syvyyttä ja sävelten soljuvuutta.

3. Vaihtoehtoiset kysymykset (myös muut alueet, kuin kulttuuri käyvät)

a. Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin. 


Kristiina Halkolaan 

Maailman- ja elämänkatsomuksellisesti ja luonteen perusteella hän on aivan toisessa ääripäässä kuin minä. En ole koskaan nähnyt hänen elokuviaan enkä halua niitä nähdäkään. Kristiinan lauluja olen kuullut ja niissä on tietynlaista nostalgisuutta ja hyvääkin touchia, täytyy sanoa. Miksi siis Krstiina Halkola - hän on kiinnostava persoona.

b. Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille?  

Johanna Spyrin pikku Heidin, herttaisen lämminsydämisen luonnonlapsen, joka on valloittanut sukupolvia jo yli sata vuotta.

Helen Wells: Ursula kouluhoitaja JA Ursula tavaratalossa!

Helen Wells
Ursula kouluhoitaja
Tammi, 1977
Alkuteos: Cherry Ames - Boarding School Nurse
Suomentanut Lea Karvonen
142 + 1 s.

Helen Wells
Ursula tavaratalossa
Tammi, 1977
Alkuteos: Cherry Ames, Department Store Nurse
Suomentanut Lea Karvonen
135 s.




Nuori pirteä sairaanhoitaja Ursula jatkaa uusissa tehtävissä. Ursula kouluhoitaja kertoo, niin kuin nimestäkin voi päätellä, koululaiselämästä sisäoppilaitoksessa. Sairaanhoidollisten tehtävieln (joihin kuuluu muun muassa käsivamma, liikasyönti ja lähistöllä tapahtunut auto-onnettomuus) ohella nuoren Lisette Gauthierin avustaminen tämän isoisän salaisten hajuvesitutkimusten loppuunsaattamisessa. Romantiikkaa edustaa lähistön nuori lääkäri Alan Wilcox. Sota-aikaan tutuksi tullut poikaystävä Wade Cooper taitaa olla mennyttä elämää sillä hänestä ei puhuta sanaakaan.

Ursula kouluhoitajana päättyy Kiitospäivän tunnelmiin ja Kiitospäivän tunnelmissa allkaa myös Ursula tavaratalossa kirja. Kirja ei kuitenkaan jatka suoraan edellisestä, vaan välissä on ehtinyt kulua kuukausia, sillä Ursula ei ole enäää kouluhoitajana vaan ystävänsä Ann Evans Powellin sijaisena new yorkilaisessa tavaratalossa, jossa nuori osastopäällikkö Tom Reese saa Ursulan sydämen vipattamaan hieman nopeampaan tahtiin. Ursula tavaratalossa on enempi selkeä salapoliisitarina kuin sairaanhoidollinen, vaikka hoitoa tarvitseviakin löytyy. Tavaratalosta varastetaan kallisarvoinen Ming-maljakko ja kohta perään suuri ruusupuinen kaappi. Voisiko nuori arka rouva Julian olla varas? Ursula ei usko tätä ja alkaa oman salapoliisityönsä.

Ursula tavaratalossa kirjasta voisin mainita sen verran, että se ei ollut ihan yhtä hyvä kerronnallisesti kuin Ursula kouluhoitaja. Juoni oli liian arvattava ja lisäksi minua alkoi ärsyttää ne stereotyyppiset rikolliskuvaukset, joissa rikolliset pääsääntöisesti kuvattiin huolimattomiksi, turpeiksi ja epämiellyttäviksi jo ulkonäöllisesti. No, poikkeuskin löytyy. 

Niin Ursula kouluhoitaja  ja kuin Ursula tavaratalossa on ihan näpsiä kirjoja. Lukisin mielelläni ne suomentamattomatkin Ursulatkin. Tammelta olisi hienosti tehty, jos näkisi vaivaa uusien käännösten aikaansaamiseksi tekijäpari Wells/Tatham sarjasta, minulla kun on tunne, että näidenkään kääntämisessä ei ole nähty kovin paljon vaivaa. Suomennos, mikä kuulosti oudoimmalta jommassa kummassa kirjassa esiintynyt sana autonohjaaja. Ohjaaja viittaa minun mielessäni ulkopuolelta tapahtuvaa ohjaamista. Kyse oli nähdäkseni kuitenkin autonkuljettamisesta, jolloin autonkuljettaja olisi ollut oikeampi valinta.