keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Tuulikki Pekkalainen: Susinartut ja pikku immet!


Tuulikki Pekkalainen
Susinartut ja pikku immet - Sisällissodan tuntemattomat naiset
Tammi, 2011
504 s.








Tuulikki Pekkalaisen Lapset sodassa 1918 oli lukukokemus, joka jäi vahvasti mieleen ja jo tuolloin ajattelin, että lukisin mielelläni myös tämän hänen aikaisemmna tutkimuksensa naisista 1918 tapahtumissa. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka kirjassa oli kohtia, jotka saivat sielun kihelmöimään niin tuon lapsiaiheisen tutkimuksen veroinen lukukokemus tämä ei ollut.

Susinartut ja pikku immet valottaa naisen asemaa vuoden 1918 tapahtumissa eri näkökohdista, äitiys, ammatti, aseellisuus. Tilastoja on paljon ja ne olivat aika puuduttavia käydä läpi. Kiinnostavinta olivat haastattelut ja ihmisten tarinat, elämä nimien takana. 

Pekkalaisen tutkimuksen lähtökohtana tässä teoksessa oli Hämeenlinnan vankileirillä kirjoitettu kronikka erään vankisellin naisista. Pystyykö pelkkien naisten nimien ja vähäisten viitteiden avulla selvittämään keitä he olivat ja miten he olivat leirille joutuneet, mikä oli heidän osallisuutensa tapahtumiin ja mikä heidän tuomionsa oli. Samalla Pekkalainen valottaa naiskohtaloita laajemminkin.

Eivätkä ne olot ja kohtalot mitään kadehdittavia olleet. Oheisen tekstinäytteen mukaisesti en minäkään oikein aina tajua, mikä meihin ihmisiin aika ajoin on mennyt ja menee.

Minä jouduin sinne tulirokkoisen ajan muiden mukana, sain tulirokon ja sinne siirrettiin kaikki isorokkopotilaat, joita oli yli 600 sillä kertaa ja kaikki nämä makasivat siellä lattioilla, betonilattioilla, ilman mitään apua ja hoitoa samoissa likaisissa alusvaatteissa, jotka olivat olleet heillä jo kuukausikaupalla ja mitään hoitoa he eivät tietenkään saaneet, kun siellä ei mitään hoitoa ollut. Sinne oli kyllä kutsuttu eräs nuori lääkäri tänne Poltinaholle siinä mielessä, että nyt voitiin sanoa, että siellä oli lääkärikin, mutta tämä sama nuori lääkäri, joka kait ei ollut ihan vielä valmiskaan, kirosi kerran seillä pihalla, kirosi ja itki vuorotellen, nosteli nyrkkiänsä ilmaan ja sanoi, että hänet on aivan syyttömästi pantu tämmöiseen helvettiin, jossa ei ole minkään näköisiä hoitomahdollisuuksia antaa mitään apua näille ihmisille, jotka täällä ovat sairastuneet. Ei ole vuodevaatteita, ei ole ruokaa, ei ole pesumahdollisuutta, ei kerta kaikkiaan mitään puhumattakaan lääkkeistä, että tämä on yksi helvetti niin , ehän sanoi. Hänen täytyi mahdollisimman pian päästä täältä pois. Hän ihmettelee, että mikä voima on Suomen kansassa vaikuttamassa, että se ei kerta kaikkiaan lopeta tämmöistä ihmisrääkkäystä, jota voidaan harjoittaa näin suuressa mitassa.



Tällä kirjalla saan kuitattua Helmet 2016 lukuhaasteen kohdan 14: historiasta kertova kirja.

3 kommenttia:

  1. Hei Aino! :) Blogistani löytyy sinulle haaste:

    http://matkallamikamikamaahan.blogspot.fi/2016/06/sieluni-hymyt.html

    Olet näemmä hankkinut Pioneer Girlin! Onnitteluni! Itse en ole vielä lukenut omaani - saas nähdä, jos kesälomalla olisi aikaa kaikkien noin miljoonan muun lukuprojektin ohella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Kiitos vinkistä. Olin haikaillut tuon teoksen perään jo pitkään. Sen tutkimiseen menee kyllä aikaa. Isokokoinen kirja on vaikea käsissä pidettävä ja huonot silmät tekee kiusaa ajotttain pienen tekstin näkemisessä, mutta pikku hiljaa tutkitaan ja luetaan. Kiitos haasteesta.

      Poista
  2. Minulla on tämä Pekkalaisen kirja hyllyssä, pieniä pätkiä olen lukenut, mutta tarkoitus on lukea koko kirja. Hyvä lainaus tuo kirjasta ottamasi. Ei ole aihetta meillä suomalaisilla itsekehuun esim. keskitysleirikuvauksia lukiessa.

    VastaaPoista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.