keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Aili Tarvas: Anneli seuraneitinä!


Aili Tarvas
Anneli seuraneitinä
WSOY, 1920
182 s.














Lähtötilanne:

Päiväkirjamuotoon kirjoitettu tarina nuoresta, 18-vuotiaasta Annelista, joka hakeutuu töihin auttaakseen äitiään, sillä "ei kaksi ihmistä nykyään elä pitkälle yhden ihmisen konttorityöllä." Isää ei mainita lainkaan eikä sisaruksiaakaan siis ole. Sitä vastoin on täti nimeltä Barbi ja tämän tytär Bertta. 

Sitten Anneli saa kirjeen, jossa ilmoitetaan, että hänet on hyväksytty 23 hakijasta Karhuniemen kartanon kaksikymmentävuotiaan tyttären seuraneidiksi ja siitä lähtee seikkailu, joka kestää Juhannuksen alta heinäkuulle vai pitäisikö sanoa, että seikkailu päättyy myöhäissyksyyn, kun....

Historiallinen viitekehys:

Kirja on ilmestynyt 1920. Suomi ei ole ehtinyt montaa vuotta olla itsenäinen. Mutta sijoittuuko tarina suuriruhtinasajan Suomeen vai jo itsenäiseen Suomeen. Pienen viitteen asiasta antaa Anneli todetessaan junamatkalla kohtaamastaan luutnantti Kaj Hollertista, "miten hauskaa on, että meillä nyt on oma sotaväki"

Seuraneidin velvollisuudet:

Aamiaisen jälkeen luetteli rouva Kontioinen minulle kaikki velvollisuuteni. Minun tulee olla Porille, paitsi seuraneitinä myöskin jonkinlainen kamarineiti, se on, minun tulee huolehtia siitä, että hänen vaatteistaan ei puutu nappeja eikä hakasia, ettei hän vilustu kylpyjensä jälkeen, ja että hänen pukunsa lähetetään aikanaan pestäviksi. Sitten tulee minun toisinaan puhua hänelle ruotsia, lukea väliin jotain saksalaista kirjaa, ja sitten, kun palaamme Runnilta, tulee minun opettaa hänelle pianon soittoa ja hedebota.

Hmm. Mitä on hedebo?  Googlauksen perusteella tanskalaista koruompelua näyttäisi olevan.

Suomalaisen kansanlaulu sielu:

Joku siellä lauloi vanhaa, iki-ihanaa kansanlaulua. Sävelet tuntuivat lähtevän hämärtyvästä luonnosta, puista ja pensaista, maasta ja metsästä, en tulvivat valittaen, lohduttomassa, alistuvassa tuskassa ja painuivat matalina nyyhkyttäen joen värisevään kalvoon. Se sulivat pienten aaltojen surulliseen loiskeeseen rantakiviä vastaan.

Kirjallisuusviitteitä:

Tarinassa viitataan Heinen runoihin ja sitten on tämä viite, josta mietin, onko se jostain englantilaisesta lorusta vai mistä:

Voisin todella huokaista kuten tuo pieni englantilainen poika: Kukaan ei minua rakasta, minä menen puutarhaan syömään matoja, eilen minä söin kaksi sileää ja yhden karvaisen!

Kerronta:

Anneli seuraneitinä on hauska kirja. Se on lystikkäästi kerrottu ja jossain määrin, jatkuvasti ajattelemattomuuttaan ja nuoruuden epävarmuuttaan kommelluksiin joutuva Anneli tuo mieleeni ruotsalaisen Merri Vikin Lotta-kirjat. Kuitenkin teokset ovat hyvin erilaisia jo lähtökohdiltaan ja miljöltäänkin. Kerronta on pakotonta ja sujuvan luontevaa. Aika-aspekti tuo oman lisänsä, mutta vaikka kirja kuvaa aikaa mennyttä, joka ei koskaan palaa, on tässä myös jotain nuoruuden palavuutta, ja vahvaa ystävyyttä, jotka lienee ikiaikaisia. Kerronnallisesti tämä ei sanastoltaan ja kielellisesti niin vanhahtavalta kuulosta, kuin jotkut lukemani ajankohtana ilmestyneet kirjat. Erityisesti kerrontaa elävöittää metaforat, jotka kumpuavat kirjallisesta maastosta lystikkäinä ja kuvaavina ja hieman jänninäkin.

Pidin tästä kirjasta ja tarinaa oli mukava lukea eikä pitkäveteisyyden hetkeä ollut. Joitakin huomioita vielä tähän loppuun joita lukiessa tein.

Paradoksinen ilmaisu: savuisen raikas tuulahdus. Miten voi savuinen olla raikas? No, koivusavun tuoksun kun joskus tunnen kävelyretkillä leijailevan vastaani tuo se aina lapsuuden ja saunamatkat mieleen, mutta tässä tapauksessa ei kyse ollut ilmassa leijailevista saunan tuoksuista vaan junamatkasta..

Mitä on räätikkälaatikko? Wikipedian mukaan se on lanttu, kun minä taas olisin ajatellut kaalilaatikkoa.

1900-luvun alku versus nykyaika:

Tämän pävän lapsena puistelen päätäni Annelille, joka päiväkirjassaan kertoo, että "makeisrasian olin jo tyhjentänyt ja heittänyt vaunun ikkunasta pellolle

Liian usein sitä kai nykyäänkin tapahtuu, että heitetään roskia luontoon, mutta junanvaunusta ei ehkä enää ihan pellolle viskellä. Saakohan junissa enää edes ikkunoita auki  vai onko tuuletus toisella lailla järjestetty.

Mielenkiintoista oli myös kuvaus matkasta Runnin kylpylään ja siitä, kuinka lasipilleillä imettiin ihmelähteen vettä. Vieläköhän lähde on olemassa vai onko kuivunut vuosien saatossa? 


... .... ...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.