torstai 14. tammikuuta 2016

Dorothy Marsh: Murattimajan tytöt!

Dorothy Marsh
Murattimajan tytöt
Ristin Voitto r.y, 1964
160 s.


Alkuteos: Marion's Venture
Suomentanut Helli Kaikkonen

Marie Morton on nuori, juuri kauppakoulusta valmistunut nuori nainen, joka

oli eräänlainen ongelma vanhemmilleen ja myös itselleen. Tämä ilmeni joka kerta, kun tuli kysymys hänen tulevaisuudestaan. 

Vanhemmat olisivat halunneet Marien ryhtyvän konttoristiksi, Marie itse haaveili elämästä maaseudulla. Sitten tuli päivä, jolloin Marie sai kirjeen asianajotoimistosta. Hänelle oli testamentattu pieni maaseututalo. Isä tietysti ehdotti, että Marie myisi talon ja saisi siten pienen sievän pesämunan tulevaisuutta varten. Marie sanoi että ei, hän ei myisi taloa vaan muuttaisi sinne ja perustaisi kanalan. 

Ja niin käy, että Marie muuttaa ystävänsä Lisbethin kanssa Murattimajaan, jonka hänen Aliisa-tätinsä on hänelle testamentannut.

Uudessa kyläyhteisössä tytöt tutustuvat pastori Stevensonin perheeseen joilla on Marion-niminen tytär.  Marionista tytöt saavatkin hyvän apulaisen, sillä Marie ei ole varautunut kaikkeen, mitä kanankasvatttajaksi ryhtyminen vaatii, vaikka hän onkin lainannut muutaman asiantuntevan kirjan aiheesta.

Murattimajan tytöt on vahvasti herätyskristillinen teos, jos kohta siitä löytyy myös ystävyyden teema tuon oman ammatinvalinnan ja elämänuran ohella. Marien ja Lisbethin välinen ystävyys joutuu koetteelle, kun Lisbeth alkaa ystävystyä Marionin kanssa ja alkaa pohtia hengellisiä asioita. Lopulta Marie ajaa Lisbethin ulos kauheassa rankkasateessa ja ukkosmyräkässä, vaikka hän itse pelkää ukkosilmaa ihan tolkuttomasti.

Teos  on alkujaan englantilainen. Brittiläisyys ilmenee rivien välissä, ainakin teetä juodaan. Muuten mietin, kuinka paljon tässä on suomalaistettua yhteisöllisyyttä. Englantilainen seurakuntaelämä ja suomalainen lienevät aika erilaisia. Esittäytyessään tytöille, hra Stevenson kertoo olevansa seurakunnan pastori. En osaa kuvitella suomalaista kyläyhteisöä, jossa kirkkoherra tai pastorikaan tulisi esittäytymään kylään muuttavalle puhumattakaan vapaiden suuntien edustajista. Enempi ehkä naapureina esittäydyttäisiin, nykyaikana ei ehkä sellaisenakaan. Englantilaisesta kyläyhteisöstä en osaa sanoa. Olisi mielenkiintoista lukea tämän alkuperäisenä, vaikka aika ja tavat myös hengellisissä yhteydenotoissa ja seurustelutavoissa on saattaneet muuttua sitten kirjankirjoittamisen.

...
Kirjaherbarioni ensimmäinen  kasvi: Muratti (lat. Hedera)

Muratti on yleisnimi lajikirjolle, johon kuuluu monenlaisia yksilöitä. Muratti kuuluu lempikasveihini enkä voi olla ihailematta niitä englantilaisia taloja, joiden seunustat ovat vihreänään murattia.  Miksi kirja on suomennettu Murattimajan tytöiksi, kun alkuperäisnimi olisi ollut Marionin seikkailu. No, talo, johon tytöt mututivat oli nimeltään Murattimaja. Varmaan sielläkin sitten kasvoi Murattia seinustoilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.