Erling Poulsen: Älä itke, Saara!

Erling Poulsen

Älä itke, Saara

Gummerus, 1990

Alkuperäisteos: Hvem vil graede for Tine?

Suomennos ruotsinkielisestä laitoksesta Elsemaj Hurmerinta 

260 s.

- Halloo, onko Erik Hempelius puhelimsessa? ääni langan toisessa päässä kysyy selvällä Tukholman murteella. 

- Olen kyllä, Erik vastaa odottaen miehen esittelevän itsensä.

Mutta mies ei nähtävästi halua ilmaista nimeään.

- On kysymys tyttärestänne Saarasta, hän jatkaa. - Hän ei palaa kotiin.

Näin alkaa Hempeliuksen perheen kriisi. Erik Hempelius on tiedemies, Muuttanut Saksan jakautumisen jälkeen Ruotsiin ja aikeissa muuttaa vaimonsa Vanjan kanssa Amerikkaan. Suunnitelmiin tulee muutos, kun puhelin soi ja tyly miesääni ilmoittaa, että Hempeliuksen 10-vuotias tyttö Saara on heillä ja Erikin on paras tehdä niin kuin he haluavat. Erikin pitää palata Itä-Saksaan tiettyyn osoitteesseen, jos aikoo saada Saaran takaisin.

Saara ei ole Hempeliusten oma lapsi, vaan adoptiotytär. Asioita mutkistaa se, että Saara sairastaa sokeritautia. Onnekkaan sattumusten takia kidnappaajat osuvat kuitenkin, kidnapatessaan  Saaran avuksi lääkärin saadakseen jo tajuttoman tytön henkiin.. valitsemaan lääkärin, joka onkin Saaran oikea äiti.

Älä itke, Saara on kylmää sotaa niin politiikassa kuin perheessä. Erik tekee kaikkensa saadakseen Saaran takaisin, mutta hänen vaimonsa Vanja touhottaa vain poikansa Danielin puolesta. Daniel on syntynyt Hempeliuksille Saaran adoptoinnin jälkeen ja siitä alkaen Saara on Vanjalle vieraan lapsi, mutta Daniel on hänen. 

Sen sijaan lääkäri Margareta Ryde, joka on Saaran oikea äiti pääsee kidnappaajilta pakoon ja pääsee kertomaan Erikille, mitä Saaralle on tapahtunut. Erik lähtee Berliiniin ja Margareta lähtee myös.

Puolet kirjasta kertoo siitä, miten Erik ja Margareta selviävät Itä-Berliinissä, toinen puoli on Erikin ja Vanjan välien selvittelyä. 

Olen  lukenut tämän kirjan aiemminkin, vanhempana painoksena ja yllätyin, kun luin, että kirjailija, joka on tanskalainen,  on kirjoittanut muitakin kirjoja salanimellä Else-Marie Nohr (kioskikirjoina ilmestyneet). Älä itke, Saaraa en ole osannut pitää kioskikirjallisuutena, vaikka täytyy sanoa, että loppuratkaisu on turhan arvattava ja loppulausekin vähän lössö.

Pidin kuitenkin tästä tarinasta. Kerronta oli joutuisan sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Alkupuoli eroaa jonkin verran loppupuolen kerronasta, kun kirjalija lisää kierroksia. Kierrokset lisääntyvät myös lukijan tajunnassa, kun Vanja iskee mustasukkaiset kyntensä Saaraan. 

Kyllä, kyllä tämä on romanttisseikkailullissävytteistä viihdekirjallisuutta. Siksi tämä ei kai sovikaan Leningrad - Ost - Berliini -haasteeseen, niin kuin ajattelin. No, kyllä minä nyt kuitenkin aloitan tämän haasteen tällä kirjalla, onhan tässä kuitekin taustalla Kylmä sota ja jakautunut Berliini. Berliininmuurista ei tosin puhuta mitään, mutta sitähän alettiin rakentaa vasta 1961. Kirja on ilmestynyt alkujaan 1962.