Kaija Pakkanen: Tuntematon Gisela!

Kaija Pakkanen

Tuntematon Gisela - Romaani tytöille

Otava, 1958

168 s.

Kansi: Pirkko Lähteenmäki 

 Aloitus, joka on kirje lukijalle:

Älä luulekaan, että aion kuitata koko kirjani julkaisemalla pelkkiä kirjeitä, vaikka henkilöni joutuvatkin ostamaan postimerkin jos toisenkin. --- --- Tämän kirjeen kirjoittaminen sitä vastoin ennen varsinaista kirjaa oli mielestäni tarpeen.

Alkuluvussaan kirjailija, joka kuitenkin käyttää nimeä Susanna viitaten sen nimiseen hiireen, joka runoili (hmm. täytyykin tutkia löytääkö aiheesta mitään lisätietoa), tuo taustatietoa Pestalozzi-kylän historiasta. Hän tuo myös esiin, että vaikka on saanut vaikutteita teokseensa joltain Ursulalta matkustaessaan aikoinaan junassa, on teoksen tarina täysin kirjoittajan ajatusten tuotosta, toisin sanoen fiktiota. 

Teoksen päähenkilöitä ovat suomalaiset Paula ja Kirsti, jotka kuvataan vaaleina ja sinisilmäisinä. Paula on mielikuvitusrikas runosielu ja Kirsti järkevä, tosiasioissa pysyvä realisti. He asuvat Sveitsin Trogenissa sijaitsevassa Pestalozzi-kylän Suomi-talossa, Jukolassa. Sitten on Gisela, jota tytöt kutsuvat koppakuoriaiseksi. Sulkeutunut tyttö, joka ei paljon itsestään kerro. Kesällä tytöt matkustavat Tronginesta Tamanguraan,  Engadin laaksoon, lähes 2000 km:n korkeuteen. Kyseessä pitäisi olla loma, mutta tytöt, jotka sijoittuvat kukin eri taloihin asumaan joutuvat kuitenkin tekemään myös työtä, Gisela auttaa matkamuistomyymälässä, Kirsti vahtii opettajaperheen lapsia, 6-vuotias Neisaa ja pieniä kaksostyttöjä Gretaa ja Letaa, joita tuskin erottaa toisistaan kumpi on kumpi ja  Paula saa toverikseen Annalin, ja joutuu pesemään lattioita. No, ei he kuitenkaan ihan raatamaan jouda. Vähän vain auttamaan. Gisela ja suomalaistytöt riitaantuvat, kun Gisela alkaa kertoa tarinoita itsestään ja sanoo perineensä erään solkikorun, jonka Kirsti tunnistaa Kalevala-koruksi eikä miksikään vanhaksi perintökoruksi. Mikä on Giselan salaisuus? Miksi hän on niin itseensä sulkeutunut? Salaisuudet paljastuvat, kun Paula näkee unta suomalaisesta nappilorusta: pappi, lukkari, talonpoika jne (loru, jolla ei oikeastaan tunnut olevan mitään yhteyttä Giselan menneisyyteen). 

Tuntematon Gisela on kertomus pieni tarina sodan aiheuttamista traumoista ja ystävyydestä. Mitenkään erityisen monipolvinen tarina tämä ei ole ja vaikka kirjailija alkukirjeessään tuo esiin Pestalozzi-kylän ideaa, ei itse kylän elämää juurikaan kuvata, sillä varsinainen tarinahan sijoittuu toisaalle. Ei myöskään kuvata miten suomalaistytöt Paula ja Kirsti ovat joutuneet Pestalozzi-kylään. Tytöt ovat 14-15-vuotiaita. Ajallisesti tarina sijoittunee jonnekin 1950-luvun puoliväliin. 

Tässä oli ihan mainiota lapsikuvausta ja sveitsiläistä elämäntapaa sodanjälkeisinä vuosina tuodaan esiin. Sveitsiläisten talojen kuvaus on kiintoisaa, erityisesti, kun kuvataan, kuinka navetta on talon alakerrassa,

 Leveät portaat veivät pohjakerrokseen, jossa oli navetta. Se oli nyt tyhjä, sillä kaikki lehmät olivat kesäisin ylhäällä alpeilla, karjapoikien hoidossa. Navetta oli niin syvällä, että ikkunat, jotka olivat aivan katonrajassa, antoivat juuri ja juuri maan pintaan, ja karjaovi nousi pihaan syvästä kuilusta.

Minun on vaikea kuvitella, miten lehmät päästetään ulos. Samoin minun on vaikea kuvitella hirviä kyläaukiolla.

Kaivolla seisoi kaksi kellertäväturkkista, matalaa, hoikkasäärist eläintä. Niillä oli somat suipot päät ja suuret ulkonevat silmät. Toisella oli pineet, pystyt sarvet. Molemmat eläimet seisoivat valppaina kuulostellen pitkillä korvillaan. - Ovatko ne gemssejä? kuiskasi Paula. - Ei, ne ovat liian arkoja uskaltautuakseen kylään asti. Nuo ovat hirviä. - Nehän ovat kuin veistoksia, kuiskasi Paula. Hirvet lähtivät kaivolta ja tulivat suoraan tyttöjä kohti. Paula seisoi kuin lumottuna. Kehyslikkeen edessä hirvet seisahtuivat ihmettelemään peilikuvaansa Ne nuuhkivat lasin pintaa ja perääntyivät noiden kummallisten hirvien edessä, jotka olivat melkein kin kuvat kaivon pinnasssa, mutta eivät kuitenkaan särkyneet, kun niitä kosketti. Annali purskahti nauramaan, ja siinä samassa pitkäsääret loikkasviat hurjaan menoon. Kuului vain kavioiden heleä naputus katukiveystä vasten.

Täh! Kavioiden. Hirvet ovat tietäääkseni sorkkaeläimiä.  Hirvistä puheenollen minun on vaikea nähdä tässä kuvauksessa suomalaista hirvieläintä. Olisikin varmaan paikallaan hieman kaivella lisätietoa sveitsin eläinmaailmaan liittyen.

---

Helmet 2025 -lukuhaaste kohta 47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt. Tämä on toinen kirja, jonka luin tähän kohtaa, päähenkilön nimenä Gisela