Denise Robins: Erämaan tuulet

Denise Robins

Erämaan tuulet

Alkuteos: Desert Rapture

Suomentanut Marja Helanen-Ahtola

Arvi A. Karisto, 1982

252 + 1 s.

Kansikuvitus: Satu Sisko Sintonen

Mutta Alexa ei voinut. Miehen intohimoinen syleily oli tosin hiukan säväyttänyt häntä, fyysisesti. Se johtui vain siitä, että Derrick oli komea, siisti ja raikas, ja tämän huulet olivat painaneet vaativasti hänen huuliaan. Mutta hän ei voinut olla Derrickille mitä tämä toivoi. Hän oli pakko sanoa "Ei". Hän ei voisi koskaan mennä kenenkään miehen kanssa naimisiin ellei olisi syvästi, hurjasti rakastunut. Hurjasti ... sitä sanaa hän oli käyttänyt. Hän oli sanonut Derrickille: -Rakas kunnon Derrick ... anna anteeksi ... mutta minä en ole hurjasti rakastunut ja minun täytyy olla ... kun menen naimisiin. Derrick oli katsonut häneen surullisena ja pettyneenä ja sanonut: - Sinä olet niin viileä ja maltillinen ... niin johdonmukainen henkilö, Alexa. Mahdatkohan sinä rakastua koskaan hurjasti kehenkään mieheen? Alexa tiesi että rakastuisi. Tunne oli olemasa ... hurjuus hänen veressään. Syvällä lepäävä intohimo. Siellä se oli odottamassa esiin kutsumista.

Denise Robins on minulle uusi tuttavuus. En muista, että olisin hänen teoksiaan aiemmin lukenut. Kaipasin kuitenkin jotain romanttista luettavaa ja tämän teoksen kansikuvitus vetosi minuun tyylillään. En kuitenkaan saanut ihan sitä mitä kaipasin. No, olihan tämä romanttinen ja salaperäisyyttäkin ilmassa leijaili. Tässä oli kuitenkin liikaa höttöä ja päähenkilö aivan liian yksioikoinen, jos en vallan sanoisi "bimbo". 

Nykyajan feministille tämä teos olisi ehdottomasti punainen vaate.

Teoksen päähenkilö Alexa on siis englantilainen perhetyttö Beckenhamista. Isä on lääkäri, äiti kotirouva. Alexalla on veli, joka on laivastossa ja kaksossisarukset. Ajankuva on toisen maailmansodan aikainen. Alexa työskentelee jossain virastossa, jota ei suuremmin kuvata, hän lähtee kuitenkin ulkomaan komennukselle Lähi-Itään, Egyptin Kairoon. Heti aluksi hän kuitenkin saa verenmyrkytyksen ja toivuttuaan siitä jää pitkälle sairaslomalle ja lähtee Syyriaan lomailemaan. Matkalla Damaskokseen taksiin tulee vika ja korjausta odotellessaan Alexa lähtee kävelemään ominpäin etsimään apua. Hän saapuu hienoon itämaiseen taloon ja saapuu keskelle salaista kokousta, jota johtaa salaperäinen arabi, joka Alexan tullessa ottaa tämän syleilyynsä, kutsuu tätä Marieksi ja ohjaa tämän toiseen huoneeseen. Alexa on aivan hämmennyksissään. Ranskaa puhuva arabi auttaa Alexan kuitenkin takaisin Damaskon tielle. Myöhemmin Damaskossa Alexa tapaa brittiläisen diplomaatin Blake Laghamin ja sattuneista syistä Alexa on varma, että Blake on sama mies kuin tuo tuntematon arabi. Alexa on varma, että miehellä ei ole puhtaat jauhot pussissaan, koska hän ei suostu tunnustamaan olevansa sama henkilö ja kun hän lopulta sen tunnustaa, ei  suostu kuitenkaan selittämään tekojaan. 

- Minne olet menossa? Miksi et käänny takaisinpäin? Mies vilkaisi häneen, ja Alexan mielestä miehen komeilla kasvoilla oli pilkkaava, melkein pirullinen hymy. Sitten mies sanoi täydellisellä ranskalla: - Koska, ma belle femme, sinä tiedät liikaa. Tällä hetkellä on monta muutakin syytä, miksi en voi sallia tiedon vuotavan Wirrelleille. Joten sinä palaat minun aavikkotalooni vieraaksi, piditpä siitä tai et.

Alexa joutuu tosi pahaan pulaan, kun hän karkaa Blaken eli Hasaelin luota luottaen sinisilmäisesti Jeddahiin, jonka isän kanssa Hasael/Blakella on neuvottelut menossa.

Romanttista höttöä tässä siis löytyy, mutta myös liiallista ennalta-arvattavuutta. Tosin aivan lopussa tulee yllätys, jota ei ole osannut odottaa, mikä kääntää asetelmaa hieman eri suuntaan. Tämä yllätys tuo myös sodan enemmän läsnäolevaksi, mikä tekijä minua erityisesti tässä teoksessa ärsyttää ja hämmentää. Koska ajankuva on toisen maailmansodan aika ei sodasta oikeastaan puhuta paljonkaan eikä kuvata, mikä merkitys lähi-idän tuolloisella tilanteella on sodan kuviohin. Saksan osuus tulee  hyvin pienesti esille tuossa yllättävässä tilanteessa, mutta siis mikään sotakuvaus tämä ei ole, vaan puhdas rakkaustarina. Itse odotin, että kun sota-ajasta on kyse, olisi tarinan taustalla jokin suurikin sodan kulkuun liittyvä vakoilu tai operaatio kyseessä, mutta lopulta kyse oli siitä, mistä Lähi-Idässä aina on kyse: öljystä. 

No, olihan tämä ihan mukava pieni välipala, jäin vain kaipaamaan hieman "värisyttävämpää" tarinaa.