Berta Schmidt-Eller: Peter!

 

Berta Schmidt-Eller

Peter - Kertomus pienille ja isoille ihmisille

Alkuteos: Er heisst ganz einfach Peter

Suomentanut Oili Aho

Päivä oy, 1979

132 s.

Kansikuva: Merja Voipio

Ulkona raunioitten keskellä visertelivät  varpuset. Peps pujahti ulos ja istui  kivelle odottamaan, mitä Peter tekisi. Giselako lähtenyt? Gisela oli ollut niin kauan sairaalassa, ettei Peps enää oikein muistanut, miltä hän näyttikään. Mutta jättäisikö Peter nyt  hänet yksin? Miten hänen silloin kävisi?

Peter ja Peps ovat jääneet kahdestaan, kun sairaalasta ollaan ohjattu Gisela pakolaisleirille lähtevään junaan. Peps on tutustunut muihin kadulla eläviin poikiin ja nyt Peteristä tulee poikajoukon johtaja. Peter ei enää välitä Giselalle antamastaan lupauksesta olla varastamatta ja valehtelematta. Eihän Giselakaan ollut pitänyt lupaustaan. Erään kerran suunnitellessaan ryöstöretkeä erääseen taloon Peps jää kiinni, mutta Peter pääsee karkuun. Peter ei enää voi asua rauniotalossaan, hän lähtee vaeltamaan ja kaipaa Giselaa ja vaikka rimpuilee, ei kysymys Jumalan olemassaolosta jätä häntä rauhaan. 

Giselan ja Peterin vaiheet kulkevat ristiin läpi tämän tarinan. Kumpikin kaipaa toistaan ja kotia. Gisela kaipaa Dusseldorfiin äidin luokse. Peter haluaa tietää, miten Giselan on käynyt. Onko hän selviytynyt. 

Peter on jatkoa kirjailijan aiempaan teokseen Gisela. Pääpaino on nyt Peterin kokemuksilla, joskin Giselan vaiheitakin seurataan. Kerronta on sujuvaa, kristillissävytteistä, ei paatoksellista vaan luontevaa, matkassa kulkevaa uskon ja epäuskon vaihtelua. On vaikeata odottaa ja luottaa, että kaikki järjestyy, kun ympärillä on niin paljon tuhoutunutta.

Hän on vain Peter. Ja Peter on rikollinen. Hahhah. Me kyllä tiedämme, miltä rikolliset näyttävät. --- --- Peter ei ollut enää eilisen jälkeen sönyt mitään. Mutta nälkää hän ei kuitenkaan tuntenut. Hän oli vain väsynyt, hyvin väsynyt. Lumi oli kylmää mutta niin valkoista ja pehmoista. Peter istuutui ojan reunalle. Niin valkoista. Niin puhdasta. Gisela piti puhtaudesta. Siellä Gisela seisoi kaivon luona. "Peter, Peter, pumppaa kaivosta vettä. Sinunkin täytyy pestä." Peter nukahti. Pehmeä, valkoinen peite kätki hänet paksulti, aina vain paksummin. Lunta, lunta, lunta. 

Kuvauksessa tulee hyvin esille toisen maailmansodan jälkeinen miljöö. Jakautunut Saksa ja pakolaisten joukot vaikeuksineen. Nälkä, asunnottomuus. Kaiken kurjuuden keskellä on kuitenkin myös hyviä ihmisiä. Auttavia ihmisiä. Kerronta on selkeää ja suoraa. Elävää tapahtumien etenemistä, jossa ei selitellä eikä hypitä sivupoluille.  

Pieni stereotypian poikanen ja yleistys: 

"Tiedänkö minä mikä on vasen? Sehän on käsi, jolla ei kirjoiteta. Kyllähän sen tietää."

Niinpä niin. Mutta onhan vasenkätisiäkin ja molempikätisiä?  

---

Kyyti 2025: Kohta marraskuu B: kirja, jonka lukemista olet kauan suunnitellut . Tämä, samoin kuin aiempi osa on jo jonkin aikaa odottanut hyllyssäni uusintalukua.