Anna Kasurinen: Se olikin sotasyksy!

Anna Kasurinen

Se olikin sotasyksy

Otava, 1940

92 s.

Kansi: Martta Wendelin

Alkulause: Marjatta aukaisi silmänsä ja kohtasi syksyn kirkkaan  auringon joka loisti ikkunasta ja puutarhan puiden oksilla ikkunan ulkopuolella.

Lopetus: Odotettu syksy loppui ja uusi vuosi alkaisi hetken kuluttua. Sen, mitä se toisi tullessaan, tahtoi Marjatta kasvaa vastaanottamaan.

Se olikin sotasyksy kertoo Marjatasta, joka on aloittamassa abiturienttivuottaan. Opiskelut kuitenkin keskeytyy, kun tulee ilmoitus kertausharjoituksista ja sodasta. Marjattakin ottaa osaa väestönsuojeluharjoituksiin, jotka kyllä tässä kirjassa kuvataan tavalla, joka ei kuulosta lainkaan (minun mieleeni) todellisilta, aidoilta, vakavasti otettavilta. Se olikin sotasyksy on sinänsä kiintoisa tarina, suurilapsisen perheen arjesta muutaman kuukauden ajalta. Perheen lapset tuntuvat olevan hieman epätavanomaisia aina Annukkaa myöten, joka topakkana pistää pystyy kerhon toisensa jälkeen. Nimi viittaa sotaan, mutta itse sodasta puhutaan hyvin vähän, yhtä pommituskuvausta lukuunottamatta, vain  lyhyesti mainiten. Kerronnan pääosassa on Marjatan ajatukset ja tunteet, mitä nyt, kun tärkeä abiturienttivuosi onkin vaihtunut toisenlaisiin kysymyksiin kuin opintojen loppuunsaattaminen ja tulevaisuuden haaveet. 

Jossain määrin minulle tuli mieleen Montgomeryn Kotikunnaan Rilla mieleen tätä lukiessani. Erityisesti kuvaus tanssiaisista liittyen sotauutisiin teki sen, vaikka oli toki yksittäinen tilannekuvaus.

Martta Wendelin kansikuva on nostalgisen kuvauksellinen. Kuvassa, jonka aihe sivuaa tuota pommitustapausta, ei näy järkytystä, ei  kauhua. Kuvassa on eteenpäinkatsova ote silloinkin, kun kaikki tuntuu sortuvan ympärillä. Kuva on kiehtova, jos ei kohta kovin realistinen, enemmänkin isänmaallisromanttista tyylisuuntaa.

...

Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste, kohta 23: Kirjassa on alle 100 sivua