keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Lukumuisto vuosien takaa!

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi lukenut Aku Ankkaa. Joskus lapsena sitä tuli luettua. Lämpimiin lapsuusmuistoihini kuuluu, kun koulusta tultua asetumme sisarusparvi vanhaan puusänkyyn, minä istun keskellä ja sisarukset ripirinnan vieressä ja minä luen heille uusimman Aku Ankan. 



Noista vuosista on mieleen piirtynyt vahvana yksi seikkailu ylitse muiden. Siinä tarinassa Roope Setä osoittaa, että hänelläkin on sydän. Hän on jossain Alaskassa ja yrittää saavuttaa jonkin jutun ensimmäisenä. mutta ah, sitten hänen vetokoiransa putoaa jäihin ja Roopen pitää valita, pelastaako koira vai se, mitä hän on hakemassa. Roope pelastaa koiransa. 

Olen yrittänyt löytää tätä Carl Barksin tarinaa jo jonkin aikaa, siinä onnistumatta. Tässä sitten päivänä eräänä selaisin kirpparilla kasan uudempia Aku Ankkoja ja löysin tämän lehden, jossa oli uusintana vanha Carl Barksin tarina.  Tarina vaikutti tutulta, joten ostin lehden, kun se ei ollut tyyriskään. 

Jotain tuttua tässä tarinassa oli, mutta mutta. Onko niin, että aika kultaa muistot, näissä scripteissä ei ollut ihan sitä samanlaista tunnelmaa, kuin mikä mielikuvissani tuosta lapsuuden lukuhetkestä. 


Lukemani jälkeen jäinkin miettimään, mikä merkitys on painojäljellä tai onko kenties niin, että näitä olisi kaksikin eri tarinaa, joissa Roope seikkailee Alaskassa ja pelastaa vetokoiransa?





1 kommentti:

  1. Eivät Aku Ankan parhaatkaan jutut ole enää aikuis-iällä samanlaisia kuin sillon ennen. "Ja suo mulle hauta pohjassa meren,kun vanhuuden peikko mun hyytävi veren". Outoja asioita jää mieleen... :)

    VastaaPoista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.