perjantai 12. elokuuta 2016

Jaakko Sahimaa: Itke itkusi pihlajapuu!




Jaakko Sahimaa
Itke itkusi pihlajapuu
RV-kirjat (Ristin Voitto), 1988
318 + 1 s.

Kansikuvitus: Omppu (Osmo Omenamäki)

Kuin jotakin hyvin vierasta aristellen Heikki käveli Niementorpan pihamaalla. Vasta kylvetyt kasvispenkit  tuoksuivat pihan laidassa ja juuri kunnostettu pieni perunamaa oli valmis istutettavaksi. Mutta muuten tienoo oli täysin hiljainen. Ketään ei tuntunut olevan kotosalla.
Heikki kiinnitti huomionsa valtaisaan pihlajapuuhun, joka kasvoi pihamaan pohjoisella laidalla. Olihan hän ennenkin nähnyt suuria pihlajia, mutta tämän puun muoto oli varsin erikoislaatuinen. Jostakin luonnon oikusta puun oksat muodostivat lähes täydellisen kartan Suomesta.

Päähenkilö: Heikki Metso
Aika ja miljöö:  Suomalainen maaseutu ja taistelukentät jatko-sodan aikaan
Teema: Sota, elämän myllerrykset ja hengellinen herääminen

Heikki Metso on palannut siviiliin oltuaan talvisodan kurimuksessa. Karjala on menetetty ja Heikkikin menettänyt isän ja kotinsa. Äiti löytyy perimältään tilalta jostain Savon suunnalta. Naapurista. Rahikkalasta Heikki saa savottahommia äitinsä Liisan auttamisen oheen.

Vihanniemen halkoliiteri oli sijoitettu pienen navettarakennuksen toiseen päähän. Sen sivustalle oli talvella ajettu melkoinen määrä rankoja. Liisa oli yrittänyt niistä nihrata tylsällä sahalla halkoja, mutta melko laihoin tuloksin. Rankakasalla olikin nyt ensimmäinen Heikin työmaa kotiintulon jälkeen. 

Ristiriita kerronnassa:

Miksi Niementorppa on vaihtunut Vihanniemeksi? 
 
Hieman juonesta:

Elämä Vihanniemessä kuitenkin katkeaa, kun Heikki kutsutaan takaisin armeijaan. Uusi sota on alkanut.

Heikki saa tovereikseen nuoren Hempan, joka mieluummin onkisi ja ampuisi hirviä sekä Jussi Papusen. Kolmikko luo syvät siteet ja mudostavat yhdessä kaukopartiojoukon. Yhdessä he myös sodan kauhujen keskellä pohtivat hengellisiä. 

Itke itkusi pihlajamaa on ennen kaikkea sotakirja. Se kuvaa kaukopartiotoimintaa Rukajärvellä, kunnes kolmikko pyytää siirtoa Karjalan kannakselle ja kulminoituvat Äyräpään loppukahinoihin, jossa Heikki haavoittuu vakavasti, Jussi jää vangiksi ja Hemppa on pyrkimässä yli, kunnes hänet siitä estetään.

Sahimaan kerronta on sodan kauhujakin kuvatessa leppoisaa, ei sodan kauhuja ja hirvittävyyksiä esiin tuoden, jos jotain niistäkin mainitaan. Itke itkusi pihlajapuu on myös ennen kaikkea kaunokirjallista fiktiota. Vaikka se siis sijoittuu jatko-sodan aikaan on historialliset viitekehykset hyvin ylimalkaisia. Sahimaan tarkoitus ei alun alkaenkaan ole ollut kirjoittaa puhtaan historiallisesti ja alkupuheessaan lukijoille hän mainitseekin, että "ettette mikroskoopilla etsisi kirjastani historiallisia tapahtumia juuri sellaisina kuin ne koettiin". 

Itke itkusi pihlajapuu kertoo sodan vuosista niin taistelutantereella kuin kotirintamallakin. Se  kertoo yksilöiden  taistelusta ulkoisia ja sisäisiä vihollisia vastaan. 

Muutama puhutteleva lausahdus:
 

- Sodan hekuma on kuitenkin sellainen, että se vie herroilta järjen

- Ei ihminen ole onnellinen, jos päivästä toiseen nukkuu.

--- --- ---
Tällä saan uuden kasvin kirjaherbariooni: Pihlaja (Sorbus aucuparia)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.