Tarina pikkuintiaanin kymmenestä päivästä
Kuvitus: Tilgmann
Teksti: E.A.Ero
PALETTI
Hei kaikki ystäväni. Minä olen pieni intiaapoika ja nimeni on Lentävä Lohi. Minulla on pieni koiraystävä ja sen nimi on Tupsu. Aamuisin herättyäni laadimme koirani kanssa suunnitelman päivän toimista ja askareista. Se on aamuinen tehtävämme ja tällä kertaa tavallista suurempi, sillä laadimme tänään oman ohjelmamme seuraavillekin päiville.
Näin alkaa siis tarina intiaanpojasta nimeltä Lentävä Lohi. Löysin tämän kirjan kirpputorilta tosi edullisesti ja intiaaniaiheinen kuvitus oli sen verran hauska, että mukaanhan tämä lähti. Tarinallisesti tämä ei mikään erikoinen ole. Lentävä Lohiopettelee milloin metsästystaitoja, milloin kalastamista tai pikkukanootin käyttöä joella. Kaikki huipentuu siihen, kun pienen intiaanipojan isä Jätti Lohi ottaa poikansa mukaan puhvelinmetsästykseen. Tosin Lentävä Lohi saa katsella kaikkea suuren kiven päältä.
Jos ajattelee intiaanien historiaa ja todellista arkielämää, niin ei tämä siitäkään anna kovin uskottavaa kuvaa, vaikka toki metsästys- ja kalastustaidot puhumattakaan erämetsissä toimeen tulemisesta oli tärkeää. En kuitenkaan oikein usko, että intiaanileireissä olisi ollut ankkoja kukoista puhumattakaan. Lähinnä tämä tuo mieleen suomalaislasten intiaanileikit, sillä lemmikkikoira nimeltä Tupsu on kovin suomalaiselta kuulostava, eikä tuo ollenkaan mieleen intiaanielämää.
Kuvakirjassa ei ole vuosilukua, milloin tämä on painettu, mutta Arnold Tilgmannin postikortit ovat ainakin keräilytavaraa ja Tilgmann-nimi tuo kirjaselle jonkinlaista vintage-arvoa.
Mukava lasten kuvakirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti