perjantai 30. lokakuuta 2015

Helen Wells: Ursula maailmalla!



Helen Wells
Ursula maailmalla
Tammi, 1976
141 +1 s.

Alkuteos: Cherry Ames, Armu nurse
Suomentanut T. Järvenpää-Lehtonen

 - Presidentin määräyksestä on Ursula Ames, joka on ilmoittautunut tehtävään halukkaaksi, komennettu aktiivipalvelukseen Yhdysvaltain armeijaan ja kuuluu sairaalahenkilökuntaan... 

Heti valmistumisensa jälkeen on Ursula tovereineen ilmoittautunut vapaaehtoisena armeijan palvelukseen. Perustetaan niin sanottu Spencerin ryhmä. Ursula - myöhästyjänä tunnettu, saa kirjeensä niin viime  tippaan, että hänelle tulee kiire ilmoittautua komendantin virastossa. Kiirettä riittääkin sitten sitä myötä. 

Oltuaan ensin pari viikkoa Spencerin sairaalassa ryhmän kokoamista varten, joukko siirtyy varuskuntaan, jossa tytöistä koulitaan sotilaita, tosin ilman aseita. Koulimisesta pitää huolen Kersantti Deake. Deake on mies, jonka mielestä armeijassa kuuluu olla vain miehiä. Hän ei tykkää siitä, että saa komennettavakseen joukon naisia ja kun hän vielä saa Ursulalta lempinimen kullanmuru on kersantin mitta täysi.

Ursula maailmalla oli ihan mukava kirja, lukeminen  sujui joutuisasti ja tarinan parissa viihtyi. Mielestäni armeijaelämääkin kuvattiin aika hyvin, jos kohta en uskokaan, että Ursula tovereineen olisi todellisuudessa selvinnyt ihan niin helpolla kullanmurua kohtaan tekemästään tempauksesta. Lisäksi minua mietitytti armeijahierarkia, siis nämä upseerit, luutnantit, kersantit jne. Kumpi on korkeampi arvo, luutnantti vai kersantti? Kersantti Deake ainakin ihmettelee, onko hänet määrätty komentamaan ylempiään, kun Marilyn (Ursulan toveri) sanoo olevansa luutnatti ja luutnanteiksi hoitajia kutsutaan myöhemminkin.  Opin kuitenkin sen, että upseeri on yleisnimitys päällystöön kuuluvalle henkilölle, on siis miehistö ja upseerit.

Sotilashierarkian ohella tässä sarjan osassa jännitettä lisäsi ja kiinnostavuutta toivat henkilösuhteet.
Lexin ja Ursulan välillä ystävyys jatkuu, mutta vaikka Lex kosiikin Ursulaa jo toisen kerran, ei tämä edelleenkään tiedä, mitä vastaisi. Lääkintämies Bob on kepposia harrastava, mutta vakavasti eteenpäin pyrkivä nuori mies, jonka Ursula saa hoteisiinsa. Sen sijaan Kapteeni Endicotista Ursula saa vihamiehen eikä Lexinkään suhde Endicotiin ole hyvä.

Kapteeni Endicott on harvinaisen kaunis nuori mies, jolla oli säännölliset piirteet, kirkkaat harmaat silmät, kihartuva vaalea tukka ja hienot hyvinhoidetut kädet. Mies, jolla oli viehätysvoimaa, mutta joka osoittautuu itserakkaaksi pöyhkeilijäksi. Mikä Ursulaa erityisesti huolestuttaa on se, että Endicot iskee silmänsä Ursulan ystävään Vivianiin, joka on aivan hurmaantunut.

Kaiken keskellä Ursulan itseluottamus on kovalla koetuksella, eikä asiaa auta se, että hän hyväsydämisyydessään on välillä oikomassa mutkia ja sivuttaen sotilaskurin potilaan hoidon tieltä.aEi Ursulaa ilman kommelluksia tai salaperäisyyttä. Tässä kirjassa salaperäisyyttä edustaa Panamassa sijaitseva kummitustalo, josta Ursula löytää kuumeisen vanhan intiaanin. Kun hän Panamassa löytää vanhasta kummitusmaisesta talosta vanhan kuumeisen intiaanin, jolla mitä ilmeisimmin on malaria ajattelee Ursula vain tohtori Joeta ja tämän uutta malariaseerumia. "Potilas on  hoidettava keinolla millä hyvänsä". 

Varsinaiseen tulikokeeseen Ursula kuitenkin joutuu, kun sotilassairaala tulee täyteen torpedoiskussa haavoittuneita sotilaita. Ursula ei ehdi levähtää hetkeäkään. Kaiken keskellä on mietittävä, miten intiaanin malariatartunnan lähde saataisiin selville. Lopulta kaikki selviää ja Ursulakin huomaa olevansa valmis, tuli mitä tuli.

Ihan mukavia nämä Ursulat ovat, siitä huolimatta, että pieniä loogisuusvirheitä ja yhteväisyyspuutteita löytyy. Esimerkiksi Ursulan kaksoisveljeä kutsutaan milloin Charles, milloin Charlie -nimellä. Myös Ursulan syntymäpäivässä on epäselvyyttä, onko se jouluaatto, kuten tässä mainittiin, vai aatonaatto, niinkuin edellisessä osassa mainittiin. Ensimmäisessä osassa taidettiin puhua jouluaatosta.
---

Tällä kirjalla mukana kirjallisessa maailmanvalloituksessa: Panama.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.