keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

H.J.Kaeser: Orjien enkeli!




H.J.Kaeser
Orjien enkeli
Alkuteos: Kvinnan som besegrade slavägarna
Suomentanut Kyllikki Nortimo
Kustannus OY Mantere, 1948
147 s.

Orjien enkeli on Harriet Beecher-Stowen elämästä ja kirjailjantyöstä kertova teos. jossa taustoitetaan hänen tunnetuinta teostaan Setä Tuomon Tupa. Mikä johti nuoren hentoisen tytön kirjoittamaan kirjan, joka mullisti maailmanhistorian?

Harriet, Harriet, etkö kuule, huusi nuori mies ovelta tuijottaen tyttöä, joka seisoi liikkumattomana pöydän ääressä, sanomalehti edessään.
- Hatty, Hatty, piipitti nelivuotias pienokainen, tarttuen  tytön käteen, - tule mukaan, mennään kaupunkia katsomaan.
Hento nuori tyttö siveli otsaansa, aivan kuin karkottaakseen mielestään jotakin - kuvitelman - unen - mikä lienee ollut?

Uutinen lehdessä, jossa luvattiin 100 dollarin palkkio karanneen 17-vuotiaan orjan pidättämisestä sai Harrietin oudon tunteen valtaan, aivan kuin siinä olisi viesti juuri hänelle.

Harriet Beecher-Stowe oli pienikkokoinen nainen, hento ja hauras tyttö. Hän syntyi 14. heinäkuuta 1811 Uudessa-Englannissa, pienessä Litchfieldin kaupungissa vanhempiensa seitsemäntenä lapsena.  Isä, jolla oli kolme poikaa ja kolme tyttöä ennestään oli toivonut poikaa - järjestyksen vuoksi. Perhe muutti 1832 Cincinnatiin. Etelän erilainen elämäntapa ja orjuus tuli lähemmäksi Harrietia eikä se jättänyt häneen vaikuttamatta.

Orjien enkeli on kiintoisaa luettavaa, joskin myös hieman paatoksellista. Harriet saa osakseen kiitosta ja ylistystä ja mainesanoja niin että ropisee. Lopulta, kun kirja on julkaistu ja Harriet lähtee miehensä Calvin Stonen kanssa Euroopan matkalle mies hieman alkaa ajatella, mitä tästä tulee. Jospa kaikki nämä kutsut ja ylistävät puheet kihahtavat Harrietin päähän. Miehen mielipide on, että "ei edes enkeli voisi sieluaan vahingoittamattta joutua sellaisten kunnianosoitusten kohteeksi".  Harriet naurahtaa, mitä mokomia. "tämähän on enemmän unta kuin todellisuutta".  Eräässä kirjeessä toisessa yhteydessä hän kuvaa itseään laihaksi ja kuivaksi, kuin hyppyselliseksi nuuskaa

Nainen - niin. Siinäpä seikka, joka oli erikoinen 1800-luvun puolivälin viktoriaanisessa Englannissa. Harriet ei voinut itse esittää kiitospuhetta saamistaan kunnianoosoituksista, siihen hän tarvitsi miehensä apuun. Onpa ollut erikoista.

Olisin mielelläni lukenut enemmän Harrietin elämästä, lapsuudesta ja perheestä. Hän sai itsekin suuren perheen - seitsemän lasta, joista kaksi hän menetti. Setä Tuomon Tuvan henkilöhahmoissa on paljon hänen kokemaansa ja näkemäänsä, osin fyysisin silmin nähtyä, osin sisäisin silmin. Vaikka kirja pääasiassa kertoo Harrietin elämästä on kirjassa myös lyhennelmä Setä Tuomon Tuvan tarinasta. Tämä osio tuntui hieman pitkästyttävältä lukea, koska se tavallaan oli irrallaan muusta kerronnasta eikä ollut pitkäkään aika, kun olen itse kirjan lukenut, mutta jos ei tarinaa ennestään tuntisi, niin ehkä se siellä välissä uteliaisuuden kirjaa kohtaa herättäisi.

Kirjan kansikuvitus on minusta kiehtova. Ei ehkä suurta taidetta, mutta kuvaava. Kuvituksen tekijää ei tässä kirjassa mainita, mikä minusta on valitettavaa.
...
Helmet lukuhaaste 2017 kohta 36: elämäkerta tai muistelmateos

1 kommentti:

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.