perjantai 3. huhtikuuta 2020

Felix Salten: Bambi!


Felix Salten
Bambi
Alkuteos:Bambi
Suomentanut Sirkka Reinelä
Kuvittanut Hans Bertle
WSOY, 1973 (2. painos)
170 + 1 s.

"Hän tuli maailmaan kaukana tiheikön keskellä. Paikka oli tuollainen pieni metsän piilo, näköjään helppo kenen tahansa löytää, mutta silti kaikilta kätkössä. Tilaakin siinä oli vähän, vain juuri tarpeeksi hänelle ja hänen äidilleen."






 

Bambi on lastenkirjaklassikko. Kuitenkin hieman mietin tuota lastenkirjatermiä, sillä tässä on seikkoja, jotka  pistävät hieman mietteliääksi, onko sittenkään ihan lasten kirja. Tässä on paljon myös viitteellistä ja pohtimaan pistävää. 

Bambi kertoo pienen metsäkaurisvasan kasvutarinan. Luonnonkuvaus on hyvin vahvasti läsnä ja pääteemana läpi teoksen. Kuitenkaan tämä ei ole puhtaasti luonnontieteellinen teos, joka kuvaisi metsäkauriiden todellista elämää, vaan faktaan sekoittuu fiktiota ja satua.

Hieman erikoinen on kirjailijan valinta puhua hän-muodossa. Tämä inhimillistää eläinmaailman. Myös Bambin vihollisesta puhutaan Hän-muodossa. Vihollinen jää hieman salaperäiseksi ilmentymäksi, mutta on kyllä tunnistettavissa ihmiseksi, joka metsästää. Kirjan sanoma viime kädessä on se, että niin eläimet kuin ihmiset ovat samalla viivalla, molemmat tuntevat ja kärsivät. Ihminen ei ole kaiken yläpuolella vaan niin ihmisten kuin eläintenkin yläpuolella on vielä jotain suurempaa, kuten Bambi Vanhalle Ruhtinaalle oivaltaen sanoo.

- Ymmärrätkö minua, Bambi? Kysyi vanhus sitten. Bambi vastasi kuiskaten: - Minä luulen... - No, kerro! kehotti vanhus. Bambi punastui ja selitti ääni vapisten: - Joku toinen on meidän kaikkien yläpuuolella... meidän yläpuolellamme ja Hänen yläpuolellaan. - Nyt voin lähteä, totesi vanhus.

Bambi on siis vahvasti kasvutarina, mutta myös luonnon monipuolisuus ja merkitys tulee voimakkaasti esille. Kerronta keskittyy kauriiden elämän kuvaukseen, mutta väliin mahtuu osin erillisenä myös kuvaus, kuin erillinen satu  siitä, kuinka lehtipuut pudottavat lehtensä ja tulee talvi. Tämä luku erottuu muun kerronnan lomasta selkeästi ja poikkeavana muuhun kerrontaan nähden, mutta niveltyy eräällä tavalla yhdistäen kaksi aikakautta Bambin elämässä, astumisen ulos lapsuudesta. 

Teos ei anna pelkästään ruusuista kuvaa Bambin elämästä. Tästä syystä hieman mietinkin tuota lastenkirjagenreä. Tässä on myös raadollista kuvausta. Kuolemaa ei selitetä pois. Se kauhistaa ja järkyttää. Eräällä tavalla tätä voisi luonnehtia fatalistiseksi. Kohtaloa voi yrittää paeta, mutta se on, mikä on.

Mainitsin, että tämä tarina on yhdistelmä faktaa ja satua. Paitsi tuota erillistä tarinaa talven tulosta sadunomaisuus korostuu siinä, kuinka Vanha Ruhtinas pelastaa jäniksen ansalangasta. Tässä vaiheessa tarinaa en enää "uskonut" tarinaan aitona luonnonkuvauksena.


Laaatusanoilla leikittelyä:

Koko metsä oli tulvillaan iloista hälinää. Kuhankeittäjä riemuitsi, kyyhkyset kujersivat, rastaat viheltelivät, peipposet liversivät, tiaiset tirskuttivat. Välillä kajahti närhen riitaisa huuto, harakan pilkallinen nauru....

Tosin tämä kuvauksen monipuolisuus hieman laantuu loppua kohden.

Hans Bertlen kuvitus täydentää tarinaa hienosti.
Maija Karman kansikuva tässä laitoksessa on hieno ja kosketttava. Tosin Karman kansikuvistus pääsee enmmän oikeuksiinsa vanhemassa painoksessa, josta löytyy kuva esimerikiksi Joken postauksessa.



--- --- ---
Bambin on lukenut myös Jokke , joka pitää kirjan nimeä rasitteena, kertoohan teos pikku metsäkauriin elämän pienestä vasasta rotevaksi sarvipääksi. Joken mielestä "Salten kuvaa oikealla asenteella luontoa, ihmisen sekaantumista siihen, metsästystä, ja luonnon valintaa" Joken mielestä eläinten vuoropuhelu ja luonnon inhimillistäminen kuuluu lastenkirjoihin, mutta hänkin näkee, että tämä sopii erityisesti aikuisille.

En itsekään niinkään vierasta tuota luonnon inhimillistämistä, se on eräs kerronnallinen tapa. Minua vain häiritsee se, ettt tämä ei ole oikein puhdas luonnosta kertova teos eikä puhdas satu vaan jossain siinä välimaastossa. Lisäksi minä ehkä hieman vierastan sitä taustalla piilevää filosofiaa, jota olen aisitivinani, mutta johon en täysin pääse sisälle. Ei tämä minusta kuitenkaan ihan huono kirja ole, päinvastoin. Ympäristön ja luonnon kunnioituksen ja arvostuksen puolestapuhujana tämä on oivallinen teos.
--- --- ---
Tämä sopii Helmet 2020 lukuhaasteen kohtaan 20: Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja

3 kommenttia:

  1. Kiitos bloggauksesta ja linkkauksesta.

    Wuhanin villieläintori on yksi osoitus siitä, että villieläimillä ja ihmisellä pitää olla oma reviiri, (jo edesmennyt) isäni opetti, että (tauteihin) kuolleisiin villieläimiin ei kosketa paljain käsin, tarviaeessa kaivetaan kuoppa ja haudataan. Virukset jotka siirtyvät villieläimistä ihmiseen ovat tosiaan hankalia, ja sen takia on vähän hankalat paikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisen tulee pitää huolta siitä, että luonnon terve elinympäristö säilyy ja totta: ihmisillä ja eläimillä on omat elinpiirinsä ja elämänsä, joita ei pitää sekoittaa. Se ei tarkoita, etteikö luonnosta ja sen moninaisuudesta saisi nauttia. Luonnonsuojelukin ja eläinrakkaus pitää kuitenkin olla järkevissä kantimissa.

      Poista
    2. Tätä mieltä olen itsekin, ja tarinoissa taiteen vapaus on. Luonnosta on osa jätettävä luonnon muotoon, ja saastumista pitää estää.

      Poista

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.