Anni Polva: Marjuli!

Anni Polva

Marjuli

Karisto, 1965

Marjuli on Tiina-kirjojen ohella kirjoja, jotka herättävät nostalgisia ajatuksia. Nimenomaan tämä painos ja kansikuva herättää ajatusvirtoja muistojen kätköistä. Marjulista on ilmestynyt myös uudempi painos erilaisin kansin, mutta tuo viheriäsävyinen kansi ei juurikaan vetoa minuun, vaikka vihreä onkin lempivarini. Marjuli on 60-luvun suomalainen klassikkotyttökirja ja näistä 60-luvun kansista Marjulin tunnistan.

Marjuli on kanskoulun neljäsluokkalainen, siis kymmenvuotias. Tämä ikäkysymys onkin mielenkiintoinen, kun kirjan tapahtumia vertaa nykyaikaan. Ei tulisi kysymykseenkään nykyään, että kymmenvuotias tyttölapsi menisi lähetiksi kirjakauppaan. Kuusikymmenluvullakin se olisi ollut hieman kyseenalainen juttu, mutta kuinka olisi ollut 40-luvun lopulla tai 50-luvun alussa? Anni Polvan Marjuli on varmaankin tyttö Anni Polvan lapsuudesta.

Ei Marjuli silti vanhanaikainen kirja ole, vaikka maailma on sitten Marjulin muuttunutkin. Ne teemat, joista Marjuli kertoo ovat varmasti totta nykyisinkin. Juoppous, köyhyys, terveydelliset ongelmat. Kaikki asiat eivät ehkä ratkea ihan yhtä sutjakkaasti kuin Marjulissa, mutta hyvä tahto ja muiden huomioiminen auttaa varmasti asioita paremmiksi.

Marjuli on siis neljäsluokkalainen tyttölapsi. Tarina saa alkunsa koulun välitunnilla. Pojat taiteilevat pihan kiipeilytelineessä, niin sanotusti silppaavat (uusi, outo, ennen kuulematon sana) ja lupaavat tytöille purukumia palkaksi, jos joku uskaltaa kiivetä tolpan nokkaan. No, eipä tytöt oikein uskalla. Ajattelevat  vain, että pojat vain ärsyttelevät. Mutta Marjulipa uskaltaa. Hän kiipeää kuin apina ja saa poikien ihailun osakseen, josta Marjulin luokkatoveri Taina suivaantuu. Hän huomaa, että Marjulin aluspöksyt näkyvät ja mikä kauheinta tai Tainan mielestä ihastuttavinta, näkyy alushousujen punainen paikka. Ja Taina huutaa asian ilmoille sillä seurauksella, että kun Marjuli on taas alhaalla ja Taina kysyy Marjulilta onko tämän äiti värisokea, niin Marjuli työntää Tainan vasten koulun seinää jossa ränninaula repii Tainan hienon mekon rikki.

Tämä alkukohtaus on niin Anni Polvaa niin Anni Polvaa. Tytöt uskaltaa siinä missä pojatkin. Marjuli on Tiinan hengenheimolainen. Toisaalta Tiina-kirjojen kuvaukset ovat uskottavampia tai ainakin ne ovat olleet uskottavia ilmestysajankohtanaan. Tämä Marjulin aloituskohtaus taas pistää mietteliääksi. Ehkä ennen vanhaan, joskus muinoin ei niin kauhistuttu, jos aluspöksyt vähän vilkkuivat, mutta en osaisi kuvitella, että tytöt näyttelisivät aluspöksyjään välitunneilla saati sitten siitä, mitä kadulla tapahtuu, kun Marjuli on antanut hameensa kiinni pitävät hakaneulat Tainalle, jotta tämän takamus ei revenneestä hameesta näkyisi. Se, että hame valahtaisi alas kesken kävelyn alas - huh, mikä ajatus. 

Anni Polvaa on myös tyttö - poika parit. Marjulissa se on Kalle. Koulussa huonosti menestynyt katujen tallaaja, jonka Marjuli opastaa oikeille raiteille mutkattomaan tapaan.

Marjuli on suuren perheen vanhin. Perheen joka asuu jossain laitakaupungilla. Isä juo, äiti on omissa haaveissaan kulkeva vetäytyjä, 

joka käytti kaikki rahat yhdellä kertaa ja osti leivoksia ja suklaata ja kiiltokuvia, vaikka viikosta olisi ollut vielä viisi päivää jäljellä.

pikku sisko Anna oli samanlainen pilvien tähyilijä. Vastuu perheestä on paljolti Marjulin harteilla. Uskaltaako kotiin mennä? Onkohan isä taas juonut? Kuinka rauhoittaa tilanne, saada sisarukset pois isän tieltä? Marjuli on sovitteleva luonne, kun taas hänen siskonsa Kaisa on tulta ja tappuraa, joka ei kaihda sanoa isälleen suoraan mitä ajattelee, vaikka se merkitsikin tukkapöllyä tai mustelmia käsissä. 

Marjulin henkilögalleria on moninainen läpileikkaus naapurustoa ja kyläläistä ja muuten hieman kepeähkön kerronnan lomassa Marjulissa on paljon yhteiskunnallista ja eriarvoisuutta käsittelevää aineistoa. Tiina-kirjoihin verrattuna Marjuli on jossain määrin vakavahenkisempi kuin Tiina-kirjat, joista löytää myös leikillisiä sävyjä. Marjulissa tätä Anni Polvan huumoria ei juurikaan ole.

Marjulille tapahtuu kaikenlaista. Hän saa oman koiran Piskin, kun tämä pelastaa hänen pikkuveljensä jäämästä auton alle. Ikävien selkkausten vuoksi hän kuitenkin menettää Piskin. Hän tutustuu Kallen kanssa vanhaan yksinäiseen mieheen, joka myös on menettänyt lemmikkinsä. Kesäloman koittaessa Marjuli pestautuu lähetiksi kirjakauppaan, jossa saa ystävän kassaneiti Erkkilästä, mutta tulee kiusatuksi toisen työntekijän, neiti Lemolan taholta seuraksin, että Marjuli katkaisee jalkansa ja joutuu sairaalaan samalla, kun mieltä painaa syytökset varastamisesta.

Anni Polvan tapaan kaikki kuitenkin kääntyy parhain päin ja Marjulin isäkin tekee lupauksen. Hän ei juo enää tippaakaan. Ja sinähän tiedät, Marjuli, että kun minä jotain lupaan, niin minä sen pidän. 

Marjuli oli kaiken kaikkiaan mukava uusintaluku.