R.M. Ballantyne
Pikku Ailin matka maailman merillä
Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1917
Suomentanut englanninkielestä H.L.
349 s.
Molemmat naiset huudahtivat yhteen ääneen: "Mihin asiaan, George?", ja katsoivvat kapteenia hämmästyneinä.
"Siihen asiaan", vastasi kapteeni, "jonka vuoksi olen tullut tänne tänään. Asia on niin, että" - kapteeni epäröi vähän , " - olen - olen päättänyt ottaa pikku Ailin mukaan tällä kertaa."
Dunning neideillä oli tavallisesti korkeat pitsimyssyt ja heidän kasvonsa näyttivät siitä syystä jo luonnostaankin pitkiltä, mutta kuultuaan tämän uutisen kävivät ne aivan luonnottoman ja pelottavan pitkiksi.
- Sinäkö ottaisit Ailin merelle! huudahti miss Martha Dunning kauhistuneena.
- Valaita pyytämään" lisäsi miss Jane Dunning aivan suunniltaan.
- Veli, sinä olet mieletön" huusivat he yhtä aikaa hengähtämättäkään välillä: - etkä sinä sitä teekään, lisäsivät he päättävästi.
Aili, jolla ei ole äitiä ja jonka isä on kapteenina valaanpyyntialuksella on 10-vuotias ja asuu kapteenin sisarien luona. Kapteenin ilmoittaessa, että hän aikoo ottaa Ailin mukaansa seuraavalle valaanpyyyntireissulle tyrmistyttää sisarukset eikä ihme. Niin kuitenkin käy, että Aili otetaan mukaan tätien vastuksesta huolimatta ja melkoinen seikkailu siitä sitten tuleekin.
Pikku Ailin matka maailman merillä ei ole nimestään huolimatta niinkään kertomus Pikku Ailista. Hän on enempikin sivuhenkilönä vaikuttamassa kun pääosassa on enemmän ja vähemmän karskit merimiehet. Aili itse on kuin kiiiltokuva, pyhäkoulukuva lempeine ilmeineen ja ajatuksineen.
Pikku Ailin matka maailman merillä on seikkailukertomus sanan varsinaisessa merkityksessä, eräänlainen Robinson Crusoe -toisinto. Ajallisesti tämä sijoittunee 1800-luvun alkuvuosille ennen Amerikan sisällisotaa sillä tarinassa sivutaan myös orjakauppaa.
Henkilögalleriasta voisin mainita nuoren Glyn Proctorin, pienoisen hulivilin, joka juuri ennen laivaan pestautumista joutuu pulaan ja pelastuu täpärästi. Glynistä onkin matkalla paljon hyötyä, sillä hän pelastaa Ailin, kun tämä putoaa mereen ja myös, kun Aili Afrikassa ryöstetään "villien" toimesta. Suurin osa seikkailuista tapahtuu kuitenkin merellä, jossa koetaan myrskyjä monenlaisia ja haaksirikkoudutaan lopulta pienelle hiekkasärkälle.
Ei tämä ihan kehno kirja ollut, vaikka ei ollutkaan ihan sitä, mitä nimen perusteella ja kansikuvan perusteella ajattelin. Kerronnallisesti tämä on puhdasta seikkailua, jossa yksityiskohtiin ja detaljeihin ei ole kovin paljon kiinnitetty huomiota. Tästä johtuen lukijana aloin miettiä tapahtumia ja toteutumisia tosiasioiden ja mahdollisuuksien valossa. Paljon siis jätetään mielikuvituksen varaan. Kirjassa on muutama kuvituskuva, jotka täydentävät tarinaan mukavasti.
Erityismaininnan saa sitaatti:
Aili nauroi ja samoin hänen tätinsä, mutta kapteeni ei vastannut. Hän veteli piipustansa julmia savuja --- ---
Julmat savut kuulostavat niin kuvaavilta kun tieto tupakoinnin haitoista on lisääntynyt sitten kirjan kirjoittamisen.
R.M. Ballantyne (1825-1894) oli skotlantilainen nuortenkirjailija, joka on kirjoittanut yli sata teosta. Olen lukenut häneltä aiemmin Crusoe-koira -teoksen, josta en enää juurikaan muista. Crusoe-koira oli postaukseni perusteella herättänyt mielikuvia stereotypioista ja ennakkoluuloista. Pikku Ailin matka maailman merillä ei herättänyt tällaisia mielikuvia. Tosin kirjassa käytetään neekeri-sanaa, mutta aikamiljöö huomioiden tämä lienee ymmärrettävää ja orjuuteen suhtaudutaan kielteisesti. Pikku Ailin matka maailman merillä ei kuitenkaan ole mikään pyhäkoulutarina, vaikka siinä hengellisiä aspektejakin on ja Ailin kuvaus henkevä, sillä tarinassa on ainakin yksi tosi karu kohtaus, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä ja josta voisi kysyä, että "tosiaanko noin", eikö asiaan olisi voinut vaikuttaa?, oliko pakko? Asenteellisuuttako vai jännitysefekti - en tiedä. Tässä tarinassa on myös frenologiaa harrastava tohtori Hopley, mikä harrastus kuvataan kuitenkin heikkoutena ja huumorin kannalta.
---
Tällä kuittaan Helmet lukuhaaste 2017 kohdan 23: Käännöskirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti