sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Sakari Topelius: Koivu ja tähti!



Sakari Topelius
Koivu ja tähti
kokoelmasta Topeliuksen satuaarteet
Suuri Suomalainen Kirjakerho (Otava) , 1990

Suomeksi kertonut Irja Lappalainen
kuvitus: Ulla Vaajakallio

Isänmaa, kotimaa, paikka, johon sydän kaipaa ja sielu lepää. Sakari Topeliuksen satu Koivu ja tähti on yksi kauneimpia satuja suomalaisuudesta ja siitä, mitä kotimaa ja koti yleensä merkitsevät. Koivu ja tähti on kertomus kahdesta lapsesta, sotalapsesta, jotka vieraasa maassa, vaikka hyvissäkin oloissa kaipaavat kotiin vanhempiensa luokse. Kasvattivanhemmat hymistelevät lasten toiveelle ja sanovat, että: tiedä, vaikka siellä kaukana saisitte havumajan kodiksenne, tuulen ja pakkasen vieraaksenne, pettuleivän eineeksenne. Lapset eivät kuitenkaan voi sammuttaa kaipaustaan, vaan

Eräänä kuutamoyönä, kun poika ei saanut ajatuksiltaan unta, hän kuiskasi sisarelleen: - Nukutko sinä? - En nuku. Ajattelen vain kotia. - Niin minäkin. Kuule. Pannaan vaatteet nyyttiin ja lähdetään. Minusta tuntuu kuin Jumalan ääni sanoisi sisimmässäni. "Menkää, menkää jo kotiin." Ja jos Jumala kerran niin sanoo, niin se ei voi olla syntiä. - Sinäpä sen sanoit" Tyttö huudahti. - Lähdetään!

Ja niin sisarukset lähtevät. Pitkälle toista vuotta he vaeltavat mielessään kotipihalla kasvava koivu ja sen latvuston läpi loistava tähti.

Olisi mielenkiintoista lukea tämä satu alkuperäisenä, ruotsinkielisenä, sillä Topeliushan kirjoitti ruotsiksi. Minulla on myös tästä sadusta pieni ote ja kuva vanhasta lasten lukukirjasta. Jotenkin sen kerronta  tuntuu jouhevammalta lukea. Minusta sadussa pitää olla lyyrisyyttä, ei liian suorasanaista ja realistista.

Vieläkö Koivu ja tähti puhuttelee tämän päivän lapsia? Onko sillä sanottavaa meidän ajallemme? Mielestäni kyllä. Isänmaanrakkaus on syvällä suomalaisessa luonnossa - kansainvälistyvässäkin maailmassa. Se puhuu myös pakolaisuudesta. Sisarukset olivat pakolaisia vieraalla maalla, hyvissäkin oloissa he eivät tunteneet olevansa kotonaan. Tänä päivänä on monia vailla kotia - kuinka toivoisikaan, että heillekin olisi olemassa "koivu ja tähti", isänmaa, jonka hyväksi tehdä työtä ja tähti, joka johdattaa kulkua.

...
Tämän sadun myötä toivotan hyvää itsenäisyyspäivää!





2 kommenttia:

  1. Tästä kirjasta tulee muistoja mieleen. Luin tätä aina pienenä mummolassa, koska mummolla oli tämä jossain tosi vanhassa koulukirjassa. Hyvin tunnelmallinen satu. Pitäisikin muistin virkistämiseksi lukea uudelleen.

    VastaaPoista
  2. Tämäpä onkin mitä ihanin itsenäisyyspäivän satu!

    VastaaPoista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.