perjantai 16. maaliskuuta 2018

Johanna Spyri: Arto ja Markiitta!

Johanna Spyri
Arto ja Markiitta
Suomentanut S.S
Otava, 1929

Kukkulalla olivat ensimmäiset vihreät neulaset ilmestyneet saksankuusiin, ja raikas kevättuuli heilutteli niiden kevyitä oksia edestakaisin. Pitkin laidunmaata aina mäntymetsään saakka näkyi siellä täällä saksanmäntyryhmiä, ja pienessä metsässäkin loisti paikka paikoin niiden vaalea, suloinen vihreys keskellä tummia mäntyjä. Syyttä ei pientä paikkakuntaa kauniine kirkkoineen, joka näkyi kauaksi laaksoon, sanottu Kuusikukkulaksi.

Näin alkaa Johanna Spyrin pieni ja herttainen tarina orvosta Arto-pojasta. Arton uudeksi holhoojaksi  tulee kaukainen sukulainen herra Feldman, joka asuu kaupungissa. Feldman haluaisi näyttää Artolle kaikenlaisia asioita kaupungissa, sirkusta ja museoita ja mitä kaikkea hauskaa kaupungissa onkaan, mutta Artoa ei kiinnosta tipan tippaa kaupungin nähtävyydet. Feldman laittaa Arton poikien sisäoppilaitokseen, ja valmentautumaan, jotta tästä tulisi liikemies. Arto haluaisi kuitenkin papiksi, sillä hän on kasvanut pappilassa ja on sydämeltään maaseudun poika.

Koulussa Arto saa toverin Yrjöstä, mutta vihollisen valvojaoppilaasta Karhusta. Sitten tulee loma-aika, ja Yrjö järjestää niin, että Artokin saa jotain hauskaa. Arto pääsee Yrjön holhoojan (Yrjöllä on vain äiti, ei isää) luokse. Kestellerien perheessä Arto tutustuu noin 5-6 -vuotiaaseen tyttölapseen Markiittaan, joka onkin melkoinen tapaus. Hauska, lystikäs, kekseliäs, vilkas - laatusanoja kyllä riittää tytön kohdalla. Kestellerin perheen äiti on sairas, vuoteenomana  ja perheessä on myös (ilmeisesti taloudenhoitaja) Selma-rouva ja kotiopettajatar neiti Malva, joka yrittää opettaa Markiitalle muun muassa kielioppia, mutta sitäkös Markiitta haluaisi päntätä, ehei! 

Markiitasta ja Artosta tulee hyvät ystävät. Markiitta joutuu kyllä vähän väliää pulaan kekseliäisyydellään, kun hän yrittää viihdyttää koti-ikävää potevaa Artoa. 

Talossa, jossa Kestellerit asuvat, asuu ylemmässä kerroksessa myös joku professori, jota Markiitta kutsuu ihmisvihaajaksi. Sen hän on joskus kuullut neiti Malvalta. Professori on hieman erakkoluonne. No, sitten tapahtuu jotain, ja Markiitta joutuu lähtemään professorin luo pyytämään anteeksi ja Markiittaa pelottaa kauheasti tuo ihmisvihaaja. No, käynti menee omalla painollaan ja Markiitta, kun on sukkela suustaan puhelee kaikenlaista, mainitsee Artonkin, ja siitä seuraa, että Professori vaatii Artoakin tulemaan hänen luokseen anteeksipyytämään.

Todellisuudessa Professori onkin Arton eno, mutta sitä hän ei tee heti tiettäväksi.

Loppu onkin sitten onnellinen, Arto pääsee käymään jälleen Kuusikukkulalla ja papiksikin hän ehkä jonain päivänä valmistuu - ainakin poikien sisäooppilaitos ja liikemiehen ura on taaksejäänyttä elämää.

Arto ja Markiitta on pieni herttainen tarina ajoilta menneiltä. Ja niin, Markiittakin alkaa taivutella kielioppia ihan eri malliin kuin aiemmin erininäisten tapahtumien jälkeen.

2 kommenttia:

  1. Näissä on oma tenhonsa, ja päättyvät onnellisesti, tätä en ole kylläkään lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä oli ennestään tuntematon. Spyri on kirjoittanut monia muitakin lastenkirjoja kuin Heidin.

      Poista

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.