lauantai 31. maaliskuuta 2018

Margaret Epp: Sara ja menetetty ystävyys!


Margaret Epp
Sara ja menetetty ystävyys
Alkuperäisteos: Sarah and the  lost friendship
Suomentanut Päivi Lankinen
RV-kirjat, 1989
150 + 1 s.

Sara ja menetetty ystävyys jatkaa Sara Naomi Scottin tarinaa kanadalaisella maatilalla 1920-luvun loppupuolella. Saran isosisko Kathleen on muuttanut miehensä Herbertin kanssa Kaliforniaan, paras ystävä Linda on toisaalla, mutta onhan vielä Susan Gerrick, jonka kanssa jakaa niin koululaiselämä kuin uskon kysymyksetkin. Kathleenin mies Herbert on Susanin isoveli ja se onkin seikka, joka vaikuttaa riitaan, joka Saran ja Susanin välille syntyy. 

Koulussa isot tytöt kiusaavat Saraa sanomalla, että Susan oli sanonut olevansa enemmän Kathleenin sisko kuin Sara. Susan yrittää korjata tilannetta sanomalla, että ei hän nyt ihan niin sanonut, vaan että hän on 'yhtä paljon Kathleenin sisko kuin Saran. Tavvallaan.' Hänellä ja Kathleenilla kun on nyt sama sukunimi.

Tyttöjen välillä roihuaa vahvat kateuden tunteet ja siitä seuraa pitkä välirikko, jota yrittää korjata niin Saran isot veljet, tyttöjen vanhemmat kuin opettajakin.

Sara-kirjat ovat mukavia, lämminhenkisiä kirjoja, joissa on paljon samanlaista tunnelmaa kuin Laura Ingals Wilderin kirjoissa. Tarinoita yhdistää maaseutu ja luonnon läheisyys ja perheen välinen syvä yhteys. Nämä eivät ehkä ole mitään suurta draamaa, mutta arkeen ja juhlaan mahtuu kaikenlaisia pieniä sattumuksia ja kohtaamisia, tapauksia, jotka tekevät päivistä vaihtelevan.


Kirjassa on mukava, Robert G. Doaresin kuvitus. Kerronta on kaikkitetävää, vaihdellen kerronnan ja dialogin välillä elävästi. 

Miten Saran ja Susanin ystävyyden käy, se selviää, kun koulussa on tarkoitus järjestää juhla Pyhän Patrickin päivänä. Juhla johon Sara on kirjoittanut Irlantilaisen näytelmän yhdessä Keith-veljensä kanssa.

Navetassa oli hämärää, lämmintä ja kosketaa niin kuin aina lypsyaikaan. Vanha emokana isitui Kirjo-lehmän selässä kuin varpaitaan lämmittämässä. Siinä sillä oli tapana istua joka ilta. Kana ja lehmä olivat ystäviä. Pari kertaa he olivat yrittäneet saada emokanaa muuttamaan muiden kanojen kanssa samaan häkkiin, mutta sinne jouduttuaan se oli kaakattanut surullisesti häkin oven vieressä eikä ollut muninut ainoatakaan munaa. Kirjokin oli levoton, kun ystävä puuttui lähistöltä. Niin isä oli viimein antanut ystävysten elellä navetassa. Joka ilta kana asettui yöpuulle Kirjon selkään. Joka päivä se muni munan Kirjon seimeen. Nytkin Sara kävi etsimässä munan Kirjon seimestä, ennen kuin Keith täytti sen appeella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.