Salme Setälä: Ailan uusi sisko!

Salme Setälä
Ailan uusi sisko
Otava, 1952
192 s,








Alkulause: Aila istui arkihuoneen ikkunan ääressä ja tirkisteli ulos.
Loppulause: Mutta sitä ennen hän tahtoi oppia paljon, jotta hänestäkin olisi hyötyä tässä elämässä.

Aila on helsinkiläisen insinööriperheen 14-vuotias tytär. Eletään nelikymmenluvun loppupuolella. Sota on ohi. Ailan kodin ikkunoita, osaa niitä peittää vielä pahvit, sillä pommit on rikkoneet ikkunoita, joista vain osa on ehditty korjata. Ailan pikkkusisko Anneli on kuollut keuhkokuumeseen kylmettyessään sodan aikana pommisuojassa. Aila on tämän vuoksi alakuloinen ja äitinsä on tästä syystä huolissaan. Perhe päättää ottaa kasvattilapsen.

Perheeseen tulee 11-vuotias Maarit Torikka Kemin takaa Pohjoisesta. Maaritin isä on kuollut astuessaan miinaan ja äiti on sairastunut ja kuollut hänkin. Maarit on kahdeksanlapsisen perheen viides lapsi. Maarit on pohjoisen maaseudun lapsi ja tottuminen pääkaupunkilaiseen hienostoelämään ei suju oikein hyvin.Vaikka on kevät ja lukukausi jo puolivälissä, Maarit laiteaan kansakoulun kolmannelle luokalle.  Maarit on hyvä käsitöissä ja liikunnassa, mutta muuten ei koulunkäynti oikein suju. 

Ailan uusi sisko on ihan luettava tyttöjenkirja. Hieman minua kuitenkin kaihertaa jokin rivien välissä oleva, jota on vaikea pukea sanoiksi. Maarit kuvataan lyhyeksi, tummatukkaiseksi, posket neliskulmaiset - hänessä ajatellaan olevan lappalaista perimää. Maarit ei tykkää että häntä kutsutaan lappalaiseksi.

Aila uusi sisko on aika kasvatuspainotteinen kirja. On lunttaamista, varastamista, hienoja ja sivistyneitä tapoja versus huonot tavat.  Koulunkäynti on tärkeää, ja tieto on valtaa, Jos ei ole tietoa ei pääse eteenpäin. Vaikka tämä onkin ihan luettava, on tässä myös hienovaraista sormella osoittelua, josta en oikein tykkää. Maarit tekee kaikenlaista, Ailan tekemisiä ei paljonkaan kuvata. Maarit on maalta ja hänen voi odottaa tekevän kaikenlaista -ajattelu rivien välissä on luettavissa rivien välissä, ainakin minun lukutavassa ja ajatuksissa. Tosin maaseudun kuvaus ja Maaritin rakkaus kotiaan kohtaan kuvataan myönteisenä, eli siis, vaikka kirjassa onkin vahva kaupunkilaisuus - maaseutu vastakkainasettelu ei kaupunkioloja kuvata ainoana autuaaksitekevänä.

Loppuhuipennus tapahtuu, kun Maarit päättää matkustaa takaisin pohjoiseen omaan kotiinsa. Sattumalta kuitenkin insinööri Nortia sattuu paikalle ja selvittää asiat oikealle tolalle. Ailakin huomaa, kuinka ikävä hänen olisi tullut jos Maarit olisi lähtenyt pois.

Ei kovin huono kirja, mutta ei niin hirmu ihanakaan. Ajankuvana ja sodanjälkeisen elämän kuvaajana ihan menettelevä.