02 huhtikuuta 2018

Stina Lindeberg: Inkeri!



Stina Lindeberg
Inkeri
Otava, 1947
194 s.

Suomentanut Helmi Krohn
Kansikuva: E. Mether-Borgström

Rehtorin oli hyvä sanoa siten, tuumi Inkeri, kun hän pysähtyi luokan oven taakse sydämen ankarasti tykyttäessä. Hän oli tuntenut suurta kevennystä, kun rehtori sanoi uskovansa hänen vakuutukseensa, mutta jälkeenpäin tuntui jälleen jomottavaa kipua rinnassa. Mitä hyötyä oli siitä, vaikka rehtori luottikin häneen, jos kaikki muut luulivat häntä varkaaksi! Mutta avatessaan oven hän tunsi helpostusta. Luokkahuone oli pimeä. Vain skioptikonkoneesta virtasi leveä valojuva valkealle kankaalle.

Inkeri on 14-vuotias, juuri muuttanut toiselle paikkakunnalle ja vaihtanut koulua. Äiti on mennyt uuteen avioon leskeytensä jälkeen. Asessori Berg, jota Inkeri ei suostu kutsumaan asessoria isäksi vaan kutsuu tätä Erkki-sedäksi. Asessorin ja Inkerin välit ovat hankauksessa ja Inkeristä tuntuu, että äitikään ei enää välitä hänestä samalla lailla kuin ennen. Inkeri kokee olonsa yksinäiseksi ja hylätyksi.

Eikä hänellä ole isää eikä rahaa eikä yhtään mitään! Toverit kerääntyivät Sonjan ympärille. Äkkiä hän oli muuttunut kiintoisaksi. Puhtuttiin, selitettiin ja näytettiin. Mutta kaiken takana väijyi uteliaisuus kuin petoeläin.

Sonja on tanskan juutalainen pakolainen. Rehtorin ajatus Sonjasta on "hieman hallanpanema, mutta ehkä hän siitä tointuu". Sonja on pari vuotta vanhempi kuin Inkeri, mutta kielivaikeuksien takia hänet laitetaan ensin samalle luokalle kuin Inkeri. Sonjasta ja Inkeristä tulee ystäviä.Ystävyys uhkaa kuitenkin kariutua, kun Inkeri kutsutaan hienostoperheeseen juhlavieraaksi yhden vieraan tulon peruuntuessa, ja koska perheen tytär haluaa tasaparit tyttöjä ja poikia. Isäntäperheen tyttären alkaessa puhuessa Sonjasta 'juutalaiskakarana' Inkeri häpäisee itsensä huutamalla vastalauseen ja ryntäämällä tiehensä. Sonjakin, kun kuulee tapauksesta on harmissaan. Hän ei haluaisi että hänen juutalaisuudesta tehtäisiin numeroa.

Kaikki muuttuu, kun Inkeri lähtee asessorin kanssa kahdestaan Ulvarydiin. Inkeri alkaa nähdä asessorin toisin silmin, tämäkin on joskus ollut hänen ikäisensä nuori.

Ei yhtään hassumpi tyttökirja. Koulumiljöö, nuoruuden kasvukivut ja perhedydamiikka - siinä tämän teoksen vahvoja teemoja.

Tämä teos  on saanut 1. palkinnon kustannusliike Raben & Sjögren järjestämässä ruotsalaisessa tyttöromaanikiilpailussa vuonna 1944.
---
Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaaste kohta 57: lue kirja, joka on suunnattu nuorille.

4 kommenttia:

  1. Tämä Inkeri on myös kiinnostavan kuuloinen ruotsalainen tyttökirja. Olen ehkä nähnyt tästä kirjasta toisenlaisenkin kansikuvan? Tai sitten kirjailija on kirjoittanut muitakin tyttökirjoja, joita on Suomessa julkaistu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on todellakin toisenlainen ja uudempi painos, jossa kansikuvassa nuori tyttö istuu tuolilla ja hieroo jalkaansa, kenkä tuolin alla. Kirjailijalta on ilmestynyt ainakin myösVihreässä kirjastossa ilmestynyt seitsemäntoistavuotias-teos, jota en ole lukenut. Vihreän kirjaston kirjat kyllä kiinnostaisivat.

      Poista
  2. Hassu yhteensattuma: minä luen juuri Stina Lindebergin kirjaa Seitsentoistavuotias. Tuossakin kirjassa Agnes ja hänen äitinsä eivät tule enää hyvin toimeen, sillä äiti yrittää puuttua liikaa tyttärensä asioihin. Agnes myös kipuilee ikänsä ja epävarmuutensa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos valaisevasta viestistä. On aina kiva tietää jotain kirjasta, sokkona kirjaan tarttuminen ei ole oikein mun juttu.

      Poista

Älä roskaa!