Sinikka Soila: Tuulikki Tuuliainen!

Sinikka Soila
Tuulikki Tuuliainen
Gummerus, 1948
136 s.

Koko suven alkupuolen myrsky kaihtoi Suomen rannikkoja - mutta se olikin vain 'tyyntö myrskyn edellä' , kuten vanha kalastajavaari Tuomo oli ennustanut harmaapartaista päätään pudistellen. Heinäkuun lopulla myrsky puhkesi yllättäen. Koko vuorokauden ajan vihan voimat olivat vallalla merellä, joka näytti liikehtivän pohjamutiaan myöten. Rannalla tuuli raastoi puista oksia ja tupien  katoista päreitä, se tuntui haluavan pyyhkäistä kaiken elämän saarelta ja tehdä siitä aution kallioluodon. Sei kuitenkaan onnistunut aikomuksessaan, ja aamun tullen se väsyi riehumaan, tuli katumapäälle ja puhalsi mustat myrskypilvet pois.

Päiväkirjamuotoon kirjoitettu tarina, joka muistuttaa pieneltä osin Martha Sandwall-Bergströmin Gulla-kirjoja, mutta vain pieneltä osin, löytölapsitarinan osalta. 

Tarinan päähenkilö on Meri Tuulikki Saarikko, joka on löydetty myrskyisenä päivänä pienestä veneestä jossain päin Suomenlahden rannikkoa. Tuulikki alkaa pitää päiväkirjaa 16-vuotiaana, mutta kirjoittaa päiväkirjaansa ensin myös vuodentakaiset tapahtumat, jolloin hän 15.vuotispäivänään saa kuulla kasvatusvanhemmiltaan että hän onkin löytölapsi. 

Tuulikilla on sisko Elsi, joka on viimeisellä luokalla yhteiskoulussa. Elsi tähtää lääkäriksi. On vakaa ja harkitseva luonne. Tuulikki on unelmoiva taiteilijaluonne, joka opiskelee koulun ohessa musiikkia. Tuulikilla on myös ystävä, Irina ulkomailla, joka on palaamassa Suomeen ja aloittamassa opiskelut toisessa koulukaupungissa kuin aiemmin. Tuulikki haluaisi myös vaihtaa koulua samalle paikkakunnalle ja kuinka ollakaan, asiat järjestyvät. Tuulikki ja Elsi saavat täysihoitopaikan Vaahteramajassa, jonka naapuristossa on autio talo. Tämä autio talo näyttelee sittemmin tärkeää roolia Tuulikin elämässä, mutta ennen sitä Tuulikki tutustuu Annikki Nuotioon ja ehtii tapahtua kaikenlaista.

Tuulikki Tuuliaisessa on pientä ennalta-arvattavuutta, mutta ei niin pahasti, että lukuhalut menisivät. Koululaistarina, jossa ei kuitenkaan juuri kuvata koululaiselämää, vaan sitä, mikä tapahtuu koulun ulkopuolella, yksityiselämässä ja ajatuksissa.

Muutamia huomioita:

Päiväkirjan pitäminen on miellyttävä tapa kehittää kirjallista ilmaisukykyä.

Veljeke, outo sana, ilmaisu kun puhutaan veljestä, vaikka tässä vaiheessa Tuulikki jo tiesi, että kyseessä ei ollut oikea verisukulainen, mutta ensilukemalta tämä muoto kuulosti minulle uudelta ja oudolta.