Agatha Christie
Ruumis kirjastossa
Alkuteos The Body in the Library
Suomentanut Ragnis Rossi
WSOY 1972
Kirjailijan esipuheesta: Ihmisten kysyessä: "Sijoitatko todellisia ihmisiä kirjoihisi?" vastaan, että minun on aivan mahdotonta kirjoittaa kenestäkään jonka tunnen tai jonka kanssa olen joskus puhunut tai josta olen edes kuullut puhuttavan! Jostakin syystä he ovat minulle sen jälkeen kuolleita kuin kivet. Mutta voin tarttua 'puhtaaseen hahmoon' ja varustaa sen mieleni mukaan ominaisuuksilla. Siten vanhahkosta raajarikkoisesta miehestä tuli kertomukseni keskipiste. Eversti ja rouva Bantrylla, neiti Marplen vanhoilla hyvillä ystävillä, oli täsmälleen oikean tyyppinen kirjasto. Lisätkää keittokirjojen reseptien tapaan seuraavat ainekset: ammatikseen tennistä pelaava mies, nuori tanssija, taiteilija, partiotyttö, tanssiemäntä jne. ja tarjoilkaa tulos neiti Marplen tapaan!
Ruumis kirjastossa on epätyypillinen neiti Marple -tarina, sillä vaikka rouva Bantry kutsuukin ystävänsä apuun löydettyään kirjastostaan kuolleen vaalaeaverikön seuraa hän kuitenkin tilannetta etäämmältä ja on vähemmän äänessä ja esillä, kuin yleensä muistelen hänen esiintyneen tarinoissaan. Rikosta alkavat tutkia eversti Melchet ja komisario Slack. Jossain vaiheessa joukkoon liittyy myös poliisipäällikkö Harper. Kun tutkimukset etenevät kutsutaan apuun myös Scotland Yardin entinen päällikkö Sir Henry Glithering, mutta kaiken ratkaisee kuitenkin neiti Marple terävillä huomioillaan ja ihmistuntemuksellaan.
"Minua totisesti miellyttää ajatus --- hirttämisestä" Tämä neiti Marplen toteamus syyllisen kammottavan teon rangaistuksesta saa minut hieman nieleskelemään, sillä en itse kannata kuolemanrangaistusta. Pidän neiti Marple -tarinoista, mutta mielikuva harmonisesta ikäneidosta saa tässä suhteessa hieman karvaan sivumaun vaikka sanonta "mitä kylvää, sitä niittää" olisikin totta.
Ruumis kirjastossa oli tuttu tarina. Tosin olen hieman epävarma olenko lukenut tämän kirjana aiemmin, mahdollisesti, mutta nähnyt kuitenkin tv-sovituksena, josta tosin en muista menikö kaikki ihan samoin kuin kirjassa.
Ei ehkä paras neiti Marple -tarina eikä paras Christiekään, mutta ihan nokkelasti kudottu dekkari.
--
Jokken mielestä teos saattaa olla paras neiti Marple -tarina. Hän on myös tehnyt kiintoisia huomioita teoksen yhteyksistä muuhun Christien tuotantaan.
Kirjasähkökäyrä nukkui hyvin teoksen luettuaan, sillä "Christien dekkareissa ei veri lennä". Hänen mielestään "Ruumis kirjastossa on näppärä rikostarina, jonka voi varata kesälukemiseksi lomalle, ja nauttia Agatha Christien hurmaavista juonikuvioista".
Tässä on klassisia elementtejä, kuen "ruumis kirjastossa", mutta muuten meno on aikamoista. Ruumiin siirto yllättää lähes kaikki.
VastaaPoistaTotta! Tämä on hyvin perinteinen dekkari, jossa lukija voi kokeilla omia hoksottimiaan.
PoistaAi että minä tykkään neiti Marplesta. Dekkariviikolla on tulossa lisää neiti Marplen mysteeriratkaisuja.
VastaaPoistaNeiti Marplet on kyllä hyvin kirjoitettuja mysteerejä, joissa jännite säilyy katkeamatta. Minulla on vielä toinen Marple-tarina nykyisessä lainakirjapinossani.
PoistaTämä on vasta toinen neiti Marple-juttu, kirjoitettu yli 10 vuotta ensimmäisen jälkeen, ja hahmo ei mielestäni ole vielä kehittynyt lopulliseen muotoonsa.
VastaaPoistaTotta. Ajattelin samaa itsekin. Terävä ja tarkkanäköinen naisimmeinen hän kuitenkin on ja omaa iän tuomaa viisautta.
Poista