Agatha Christie
Syyttävä sormi
Alkuteos: The moving finger
Suomentanut Eva Siikarla
WSOY 2010 (8. painos)
248 s.
Kertojana tässä peinteisessä salapoliisitarinassa on Jerry Burton -niminen, lento-onnettomuudessa ollut nuori mies, joka sisarensa Joannan kanssa asettuu pieneen Lymstockin maaseutukaupunkiin. Asunnon heille on vuokrannut Emily Barton.
Tarina etenee minäkertojan kertomana. Kyläläiset käyvät vierailuilla, jättävät nimikortteja mutta maaseudun rauha ja lepo jäävät suuttumuksen taakse, kun kylässä alkaa tapahtua. Yksi ja toinen saa nimettömiä kirjeitä, joissa herätetään epäilyksiä ja syyttelyjä. Myös Jerry ja Joanna saavat sellaisen. Ovatkohan he oikeastaan sisaruksia, kuten väittävät.
Syyttävä sormi kuuluu Christien Neiti Marple -mysteereihin, mutta Neiti Marple ilmestyy kuvioihin vasta sivulla 184, kun kirkkoherran rouva Dane Calthrop päättää, että jotain on tehtävä ja paikalle on saatava asiantuntija. Hän järjestää asian heti paikalla. Ei siinä mysteeriä tarpeeksi, kun pahantahtoiset ja ilkeät kirjeet ovat vieneet rouva Symmingtonin itsemurhaan, mutta myös pieni palvelustyttö Agnes on lyöty hengiltä ja sysätty rappukomeroon.
Neiti Marplella on aika vähän sanomista ja roolia kerronnassa, mutta hänen osuutensa on sitäkin painavampi ja tehokkaampi.
Rikoksen ohella tarinassa on myös rakkautta. Ihmisluonteita ja tyyppejä on monenlaisia. Tarina on alkujaan ilmestynyt neljäkymmentäluvulla, sotavuosina. Suomennoksessa ei sotaan juuri ole viittauksia eikä lento-onnettomuudestakaan kerrota, oliko kyseessä sotilaslentokone vai jokin muu lento-onnettomuus.Takakansitekstin mukaan tämä kuului Christien omiin suosikkeihin.
Muutama tekstiote:
"Rikollisen ajattelu on esimmäkseen aika yksioikoista", tuumii komissario Nash.
"Tärkeintä tällaisissa tapauksissa on, ettei saa omaksu mitään ennakkokäsityksiä, vaan pitää olla valmis vastaanottamaan kaikkia vaikutelmia. Useimmat rikokset ovat aivan uskomattoman yksinkertaisia. Niin tämäkin oli. Täysin tervejärkinen ja suoraviivainen - ja täysin ymmärrettävä - epämiellyttävällä tavalla tietenkin." Tuumii puolestaan Neiti Marple.
Yksioikoisuus on viemässä Nashia kuitenkin väärään suuntaan, kun Marplella on tähtäin suoraan kohti syyllistä.
--
Teoksen on lukenut myös Jokke, joka syväluotaa teosta hieman laajemminkin
Kirsin kirjanurkassa on luettu Christietä enemmänkin. Syyttävän sormen ratkaisusta kuitenkin todetaan, että juoni on oivallisesti punottu ja lukijaa tai kuuntelijaa on viety kuin kuoriämpäriä. Hauskasti ilmaistu.
Kasoittain kirjoja toteaa, että "Kirja on ihana kuvaus varmaankin melko tyypillisestä maaseudun rauhallisen kylän sosiaalisesta elämästä Englannissa 1900-luvun puolivälissä"
Tämä brittiläisen yhteiskunnan näkyminen rivienvälissä onkin oma lukunsa.
--
Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste Tunteet kohta 28. viha tai suuttumus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!