Urhea metsämies
Copyright 1943 in the United States of America by Berta Hader and Elmer Hader
Kustantamo Kuvataide
Oy, Tilgmannin offsetpaino, Helsinki 1957
Urhea Metsämies ei ollut kovin suuri, mutta ei hän ollut varsin pienikään. Hän oli vain aivan tavallinen urhea intiaanipoika.
Näin alkaa tämä pieni satu pienestä intiaaipojasta, joka olisi sen sijaan, että olisi käynyt koulua, käydä metsästämässä.
"Sinun on mentävä kouluun, poikani ja luettava ahkerasti, niin että sinusta varttuu viisas mies ja kansasi hyvä johtaja" Sanoo, äiti pojalleen.
Urhea Metsämies haluaa kyllä tulla viisaaksii mieheksi, mutta hän haluaa myös kuuluisaksi metsästäjäksi. Niinpä hän ottaa kirjojensa myötä myös jousensa ja nuolensa ja lähtee preerialle kohdaten pieniä ja isoja eläviä, kunnes kohtaa karhuemon, joka pelästyttää hänet ja poika juoksee pika pikaa kouluun.
Satu - sitä tämä kirja todellakin on. Todellinen intiaanien asema ja elämä kyllä on löydettävissä taustalla, mutta ei enää vapaana ja luonnon ehdoilla. Sivistys ja valkoisten tuoma kulttuuri ovat saavuttaneet luonnonkansan elämän.
Aavistus tästä muutoksesta on nähtävissä jo kansikuvassa, jossa Urhea Metsämies juoksee Tiipiistä kohden koulutaloa, jonka edustalla USA:n lippu liehuu.
Satu ja todellisuus kulkevat siis lomittain tässä kirjassa. Tarina itsessään on puhdasta satua puhuvine eläimineen, kun taas kuvat kertovat paitsi sadun tapahtumia myös sitä, mitä intiaaneille tapahtui, kun suuret intiaanisodat olivat ohi.
Parasta tässä kirjassa on kuvitus. Tosin siinäkin koen pientä ristiriitaa paikka paikoin. Jotkut kuvat liittyvät hyvin selkeästi preeriaheimoihin, joidenkin kuvien ilmiasu taas johdattaa ajatukset johonkin muuhun suuntaan. Myös hevosilla peltoa äestävä miehenkuva pistää mietteliääksi. En osaa sanoa, kuinka todenmukainen on ajatus Tiipiissa asuvasta intiaaniperheenisästä äestämässä peltoa ympärillään.
Mutta kyllä, hyvä katselukirja tämä on ja teeman taustalla on nähtävissä opetus: koulunkäynti on hyvästä ja älä metsästä, jos teet sen vain huviksesi. Intiaanit elivät aikoinaan metsästämällä (ainakin jotkut heimot), tässä kirjassa on ajatus, että enää ei tarvinnut metsästää nälkäänsä. Todellisuus tuskin on niin kaunis, kuin minkä tämä kirja antaa ymmärtää.
...
Tällä tarinalla mukana Kansojen juurilla -haasteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti