Ulf Uller: Hauukansilmä ja Minnetonka

Ulf Uller
Haukansilmä ja Minnetonka
Otava, 1960
Alkuteos: Hauköye og Minnetonka
Suomentanut Hertta Tiitta-Saarinen
89 + 1 s.

Harjanteen korkeimmalla töyryllä istuskeli kaksi miestä innokkaaseen keskusteluun syventyneenä. Toisella heistä oli yllään vyöllä kiinnitetty kauhtunut hirvennahkanuttu ja kapealahkeisest housut, joiden päälle oli pauloitettu tukevat ja kestävän näköisest säärykset. Pyöreän turkislakin niskapuoleesta riippui pari näädännahkaa. Vaikka mies ei paljon elehtinytkään puhuessaan, näyttivät nahhkojen mustat kärjet olevan lakkaamattomassa, sinne tänne ryöpsähtelevässä liikkeessä. Kasvot olivat auringonpaahtamat ja muodostivat voimakkaan vastakohdan vaaleille, kirkkaansinisille silmille. Juuri silmiensä mukaan hän oli saanut nimensäkin - Jääsilmä - sillä täällä metsien keskellä, intiaanien parissa, siniset silmät olivat perin harvinaisia. Intiaanien kielellä hänen nimensä kuului Istpaza.

Näin alkaa Simon Henssonin seikkailu ystävänsä Pela-Athin eli Haukansilmän kanssa  heidän matkatessaa kohti preeriaa ja ystävänsä Wamdi-lutan, eli Punaisen Kotkan leiriä.

Haukansilmä ja Minnnetonka on neljäs osa Ulf Ullerin Haukansilmä-sarjaa. Kepaoisesti kirjoitettu tarina on ehkä enempi pikkupojille suunnattu seikkailu, jossa ei kovin syvästi käydä hahmottamaan intiaanien oloja.

Vaikka Simon Hensson, joka siis on valkoinen siirtolainen, jonka tarkoituksena on perustaa kauppa-asema Mississipin varteen onkin ystävystynyt Shavano Haukansilmän kanssa ja he taas ovat hyvissä väleissä Sioux-päällikkö Punaisen Kotkan heimon kanssa, niin intiaaneja kuvataan aika yksioikoisesti.

--- hän saattoi näet kertoa, että nämä olivat olleet vaeltelevan pawnee-heimon jäseniä ja pelättyjä siksi, että pelkkää villiä verenhimoisuuttaan armottomasti surmasivat jokaisen, jonka tie leikkasi heidän teitään.

Matkalla Punaisen Kotkan leiriin Jääsilmä-Simon ja Haukansilmä kohtaavat erinäisiä vaeltelevia intiaaniryhmiä, pelastavat joitakin joidenkin käsistä, muun muassa nuoren Minnetonka-neidon, johon Haukansilmä rakastuu ja saa sitten vastaansa mustasukkaisen akisitan, eli soturin Haratan, joka puolestaan ryöstää Minnetonkan.

Saavatko Haukansilmä ja Minnetonka toinen toisensa? Sen jätän kertomatta, kerron vain sen, että Haukansilmä-tarinat muodostavat yhtenäisen jatkumon ja sijoittuvat 1800-luvun alkuun ennen suuria intiaanisotia. 

Teoksessa on joitakin intiaanikielisiä nimiä, joista jotkut ovat tuttuja, joistakin mietin, onko ne aitoja (no, miksei olisi, jos osa on). Intiaaniheimojen sillisalaatti on hieman häiritsevää, kun puhutaan dakotoista ja siouxeista, ogalalloista ja hunkapapaer-intiaaneista tekemättä sen enempää selvää onko kyse yhdestä ja samasta vai jostain eri ryhmästä. 

Tosiasiahan on se, että on olemassa intiaanikansoja (nation)  jotka muodostavat heimoja (tribes)  ja nämä taas eri haaroja (branch) ja nämä taas eri ryhmiä (band) Esimerkiksi Sioux-heimon hierarkiassa on neljä  haaraa ja näillä jokaisella erilaisia ryhmiä.

Haukansilmä-kirjassa heimot ja ryhmät vilistävät silmissä ja koko hierarkia on ihanasti sekaisin, ainakin lukijan mielessä, mutta mitäpä tuosta. Lisäksi kirjoitusasut on sitä mitä on. Intiaanitutkimus on sitten kuusikymmenluvun lisääntynyt ja tarkentunut ja kirjoitusasutkin vaihdelleet, mutta kyllä minua esimerkiksi hunkapapaer-muoto hieman hymyilyttää. 

Hierarkiaa ja intiaanipäällikön asemaa kuvastanee päällikkö Punaisen Kotkan lausahdus:  --- --- Minnetonka on vain tyhmä tyttölapsi --- ---  Lausahdus liittyy toki kolmiodraamaan Minnetonka - Harata - Haukansilmä, mutta kyllä lausahdus kolahti, vaikka en mikään feministi olekaan. 

Tyttöjen tai poikien kirja, niin minuun tässä kirjassa suurimman vaikutuksen tekee kansikuva. Se miellyttää minun taiteellista silmää ja nostalgisuuteen taipuvaista mieltäni. Olisi mielenkiintoista saada näistä uudistettu suomennos, enkä tiedä, josko näitä suomenkielisiä versioita olisi lyhennettykin, Ainakin ruotsinkielisissä painoksissa tuntuisi olevan reilusti enemmän sivuja, mikä ei välttämättä selity painoteknisillä syillä. 

....

Tällä mukana  Kansojen juurilla -haasteessa.