Jean-Dominic Bauby
Perhonen lasikuvussa
WSOY, 1997
Alkuteos: Le scaphandre et le papillon
Suomennos Anu Partanen ja Ville Keynäs
115 s.
Alkulause:
Kuluneen pellavaverhon takaa pilkistävä maidonvalkea valo kertoo, että on aamu.
Jean-Dominic Bauby oli Ellen-lehden päätoimittaja, kun hänen elämänsä eräänä päivänä muuttui totaalisesti. Hän sai aivohalvauksen ja locked in -syndrooman, jossa ihmisen keho on liikkumaton, mutta tajunta toimii. Baubylla toimi ainoastaan toinen silmä, jonka avulla hän saattoi kooman jälkeen kommunikoida.
Perhonen lasikuvussa on pieni suuri teos. Mitä liikkuu ihmisen mielessä, kun hän huomaa olevansa kehonsa vanki? Perhonen lasikuvussa on tajunnanvirtaa juuri tällaisissa oloissa. Teoksen vaikuttavuus piilee sen yksinkertaisuuden ja monimutkaisuuden paradoksissa. Kun ajattelee omia yrityksiään saada ajatustensa sirpaleista kokoon järkevä kokonaisuus luettavaksi ei voi kuin ihmetellä sitä ilmaisun ja tahdonvoimaa, jolla tämä teos on saatu aikaan. Ajatella ensin, mitä tahtoo sanoa. Päntätä se päähänsä lause lauseelta ja pitää muistissaan, niin että pystyy kirjain kirjaimelta silmän avulla kertomaan, mitä tahtoo kertoa.
Baubyn teos on pelottava kirja sillä se herättää ajatuksen - entä jos.... Mutta se, joka elää, ei saa pelätä. Ei pidä pelätä lukea pelottavistakaan asioista, jos ne voivat rohkaista, jos ne antavat siemeniä elämälle, uusille avarammille ja valoisammille ajatuksille.
Perhonen lasikuvussa on myös tarina siitä, kuinka merkityksellisiä ihmissuhteet ovat. Olla vankina omassa kehossaan ilman ainuttakaan välittävää, huolehtivaa, ymmärtävää läheistä tuntuisi kovin karulta kohtalolta. Jokainen tarvitsee rinnalleen jonkun jakamaan ajatukset - sen, että elämä on enemmän kuin pelkkää olemassaoloa.
Perhonen lasikuvussa on myös tarina siitä, kuinka merkityksellisiä ihmissuhteet ovat. Olla vankina omassa kehossaan ilman ainuttakaan välittävää, huolehtivaa, ymmärtävää läheistä tuntuisi kovin karulta kohtalolta. Jokainen tarvitsee rinnalleen jonkun jakamaan ajatukset - sen, että elämä on enemmän kuin pelkkää olemassaoloa.
Mielenkiintoinen kirjallisuusviite:
Ensimmäinen kirjallisuudessa mainittu locked in -syndrooma tapaus löytyy tämän teoksen mukaan Dumasin n teoksesta Monte Criston kreivi Papa Noirtierin hahmossa. En ole teosta lukenut, filmattuna kyllä nähnyt - miten en muista tuollaista hahmoa? Onko hahmo sinulle tuttu?
Muita locked in -syndroomaa käsitteleviä kirjoja (joita en ole lukenut)
Marja Korhonen: Häivähdyksiä -erityinen elämäni.
Kati Lepistö: Silmänräpäys----
Tällä mukana Helmet lukuhaaste 2016 kohta 48: kirjassa on alle 150 sivua.
Perhosen lasikuvussa on lukenut myös Lukuisa-blogin Laura, jolle aiheesta tehty elokuva tuli enemmän iholle kuin kirja, jonka runollisuus hieman häiritsi häntä sekä Tahaton lukija, jonka mielestämyöskin kirja oli hengeltään runollisempi kuin aiheesta tehty elokuva.
Tämä on niin lukulistallani ja odotan lukuhetkeä.
VastaaPoistaToivottavasti saat pian luettavaksi. Tämä on kyllä hieno pieni teos - puhutteleva. Ja kansikin on paljon puhuva, kaunis, vaikka aihe on enemmän suruvaippa kuin sitruunaperhonen.
Poista