Runa
Valkolilja
WSOY, 1919
350 s.
Suomentanut M.S.
"Vierashuoneessa, jota ei arkioloissa käytetty ja jossa sen vuoksi oli sellaisille huoneille ominainen persoonaton leima, oli pianimo. Sen ääressä istui tänä iltana Anna Sander, talon nuorempi tytär, itsekseen soitellen. Hän ei kuullut isän ja sisaren kotiintuloa, sillä huone ei ollut pihan, vaan järven puolella.
Billinge oli pikku järvi, metsälampi, ja pappila oli ainoa talo sen rannalla. Se oli satujärvi täynnä metsän runoutta. Pappilassa elettiin kuitenkin sadulle ja runolle liian raitista ja toimeliasta elämää. Siellä oli vain yksi, joka ymmärsi metsälammen tunnelmaa ja se oli Anna."
Valkolilja on hyvin runamainen teos, se tarkoittaa 1900-luvun taitteen, alun tunnelmaa henkivä, romanttis-hengellissävytteinen teos. Sen päähenkilö on Anna, nuori herkkä viaton tyttö, johon kylän naisia vihaavan lääkärin poika Alan Bentick ihastuu. Todellisuudessa Alan on rakastunut Kapteeni Clareuksen, Borgin kartanon kotiopettajattareen Luciaan, jota hän ei kuitenkaan tunnu saavan Lucian menneisyydessä kokemien traumojen takia. Lucia varoittaa Alania satuttamasta Annaa. Hän näkee, että Alan vain leikittelee toisen heräävillä tunteilla.
Kirjan nimi Valkolilja on hyvin symbolinen. Sen Annalle antoi Alan.
Kirjan kerronta on hieman vanhahtavaa, mutta ihan mielenkiintoista, jossa psykologisella tarkkuudella kuvataan ihmisten luonteita ja ajatusmaailmaa. Pidin kyllä tarinasta, jos kohta täytyy sanoa, että tarinan kerronta loppupuolella hieman lätsähti. Tämä johtui ajallisesta etenemisestä. Rivien väliin jäi paljon lausumatonta.
Kirjalle on olemassa myös jatko, Valkoliljan tytär ja minun kyllä tekisi mieleni lukea sekin.
Runa on nimimerkki, jonka takaa löytyy lastenkirjailijana ja taiteilijana tunnettu Elsa Beskow. Lasten kuvakirjoihin verrattuna tämä, niin kuin muut Runan teokset, ovat kyllä hyvin syvällisiä, herkkiä - kyllä, mutta hyvin erilailla herkkiä kuin lapsen satumaailmaa kuvaavat teokset.
....
Tällä saan Kirjaherbariooni uuden kasvin: Lilja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti