Osuin näkemään Sinisen linnan kirjastossa haasteen ja linkin. Alkuperäinen haaste - munekko. Sinisen linnan kirjaston Marian myötä ajattelin itsekin esitellä erään erityismielenkiintoni kohteen: intiaanit. Olen ollut kiinnostunut Pohjois-Amerikan intiaanikulttuurista ihan nuoresta tytöstä asti.
Intiaanikirjallisuutta (tai sitä sivuavaa) on kertynyt hyllyyni muutama kirjahylllymetri. Ensimmäinen intiaaniaiheinen kirjani oli Eva Lipsin intiaanit, jonka sain palkintona 4H-kerhotoiminnasta. Niistä ajoista 4h-kerhotoiminta on kokenut suuren muutoksen eikä ole enää niin maatalouspainotteista.Tämä mainittakoon ihan kuriositeettina.
Mikä intiaaneissa sitten kiehtoo? No, ehkä se on se luonnonlapseus - mene ja tiedä. Elämän ei tarvitse olla niin monimutkaista. Kuitenkin, kun ajattelee, kaikkia kansoja yhdistää kaipaus parempaan - onnellisempaan elämään. Etsijöitä olemme kaikki. Toivottavasti löydämme.
Oi Äitimme Maa, Oi Isämme Taivas,
me olemme teidän lapsianne,
selät kumaraan painuneina
me tuomme teille lahjoja joita te rakastatte.
Kutokaa nyt meille puku loistavasta kirkkaudesta.
Loimena olkoon aamun valkea valo,
kuteena illan punainen kajo,
hapsuina olkoon putoava sade,
saumana nouseva sateenkaari.
Kutokaa meille puku loistavasta kirkkaudesta
jotta vaeltaisimme oikeaan suuntaan,
sinne missä linnut laulavat,
sinne missä ruoho viheriöi.
Oi Äitimme Maa, Oi Isämme Taivas!
-Tewan lauluja
J.k. Kuitenkin kaikitenkin täytyy sanoa, että tätäkin harrastustani, niin kuin monia muita mielenkiintoni kohteita en sano, rajoittaa, vaan ohjaa, pitää kuosissaan ja järkevänä, kristillinen uskoni.
Hei Aino, kiva kun sinäkin osallistuit haasteeseen. Kiehtova aihe tuo intiaanit tosiaan, kiehtova ja surullinenkin, kun ajattelee, mitä eurooppalaisten tulo Amerikan mantereelle merkitsi alkuperäiskansoille.
VastaaPoistaIntiaanikulttuurit ovat minustakin todella kiinnostavia: niin erilainen kulttuuri, entisaika, luonnon läheisyys.
VastaaPoista