Tiina Lehtineva: Piparminttupoika!

 PIPARMINTTUPOIKA

Tiina Lehtineva

Aikamedia, 2011

162 s.

Päähenkilö Lotta, tarinan kertojaminä, on parissakymmenissä oleva nuori nainen, jonka luottamus miehiin on mennyt isän hyljättyä hänet ja perheensä. Lotta on toipumassa syövästä. Häneltä on leikattu toinen munuainen. Sairaalassa hän tutustuu auto-onnettomuudessa olleeseen Emiliaan, jonka luona vierailee Emilian poikaystävä Petteri ja Petterin kaveri Jooa. Lotta ihastuu Jooaan, mutta itseluottamus on vähissä isän hylkäämisen ja sairauden takia.  

Piparminttupoika on nuoren ensirakkauden kuvaus ja nuoren naisen kasvutarina. Lotta ja Emilia ovat uskovia nuoria, mutta hengellisiä asioita sivutaan hyvin vähän. Sen sijaan kerronnassa on hyvin paljon läheisyyttä ja suudelmia. Läheisyyden ymmärrän päähenkilön turvattomuuden tunteiden takia, mutta suutelua on ihan liiaksi minun makuuni. Lähinnä viatonta kuitenkin.

Kerronnallisesti pysyy hyvin kasassa, etenee luontevasti. Muutama loogisuusvirhe pilkahtaa, esim. päivien kulumisessa, "ehtikö leikkauspäivästä kulua yksi ylimääräinen päivä vai tapahtuiko se todella eilen." Minusta leikkaus tapahtui toissapäivänä, ei eilen, mutta ei nyt aleta nipottaa pienistä.

Teoksessa on muutamia kirjallisuusviitteitä, kuten Huxleyn Uusi uljas maailma, Maameren tarinat ja Kapteeni Sinikarhun 13 ja 1/5 elämää, joka minun täytyi googlata. 

Tekstiote:

"Sisälläni levisi lämmin tunne. Kuin koko kroppani olisi hymyillyt. Olin erityinen. En tavallinen. Olin aivan turhaan pelännyt sitä, että olin omanlaiseni, erilainen kuin muut."

Pohjoinen 2023 -lukuhaaste kohta 25: Kotimainen nuorten aikuisten kirja. 

Ainakin tämä on merkattu kirjastossa merkinnällä NA, jonka tulkitsen nuorten aikuisten kirjaksi. En ehkä olisi tätä lainannutkaan, jos ei olisi ollut tarvetta löytää jokin tätä haastetta silmällä pitäen. Lehtinevalta olen aiemmin lukenut hänen Unelmien-sarjansa, joka sijoittuu hevosten maailmaan. Niihin verrattuna, tämä oli hyvin erilainen ja jossain määrin todellisemman makuinen. Kansiratkaisua (en laittanut kuvaa, mutta sen varmaan löytää halutessaan netin syövereistä) minun täytyy kuitenkin hieman kritisoida. Punavalkoinen, vinottainen piparmintturaidoitus  maistuu vähän liiaksi piparmintulta, mikä ei ole muutenkaan minun lempimakujani. Vahva raidoitus vie huomion nimiöltä. Pieni vihreä verso nimen perässä on kuitenkin kiva yksityiskohta. Pidän myös erikoisemmasta fontista osioiden välillä. Teos jakautuu kolmeen osioon: Haaveilua, Piparminttua ja Unelmaa. Haaveilu sijoittuu sairaalaan ja kotiutumiseen, Piparminttua on enemmän seurustelua ja Unelmaa avaa uuden maailman, kun Lotta aloittaa assistenttina teatterissa. Haaveenaan saada töitä puvustajana ja teatterin taustatoiminnoissa, ei niinkään näyttelijänä. Lotan äiti on myös teatterissa töissä.