Rebekka Räsänen
Saarisen musta lammas
Gummerus, 1958
229 s.
- Ajatelkaa, meitä on ensi yönä vain neljä avutonta naista täällä metsässä kaukana muista ihmisistä. Ei sitä koskaan voi tietää ... – Hän osasi saada äänensäkin ihan puistattavaksi. – Hyi, älä pelottele, Hannele moitti. – Tämä on niin rauhallinen paikka, ettei täällä koskaan ole mitään tapahtunut. Hannelenkaan rohkeus ei ollut varsin ehdoton, vaikka hän äsken – hän taas Kirstin naljailun pelosta – ei ollut antanut sitä ilmi. Ja Mirjam-poloisen silmät olivat jo suuret kuin jäniksen. – En minä tarkoittanutkaan, Kirsti selitti lipevästi, – mutta – ääni muuttui taas karmivan kolkoksi – ajatelkaa tämän paikan nimeä – Aaveniemi ...
- Ellet nyt lakkaa, saat tämän niskaasi! Mirjam uhkasi tyynyllä ääni jo itkun rajamailla. - Hui ...! hän samassa kirkaisi kauhistuneesti. Hannele ja Kirsti kääntyivät nopeati, he olivat juuri kaikki Hannelen huoneessa. Mitä nyt ... ?
Se oli vain Riikka, jonka mittava olemus oli täyttänyt oviaukon ja pelästyttänyt Mirjamin.
Naistenviikkolukuhaaste on alunperin Tuijatan ideoima lukuhaaste, jota tänä vuonna emännöi Tuulevi. Olin hieman kahden vaiheilla, josko aiemmasta poiketen en tänä vuonna lähtisikään mukaan, mutta tässä sitä taas ollaan: Kirjojen parissa, joiden tarinoista olen yrittänyt löytää jonkun viikon nimipäiväsankarin.
Tänään 18. heinäkuuta vietetään Riikan nimipäivää. Onnea vain kaikki ninipäiväänsä viettävät. Riikka on lyhennelmä Fredrikasta. Aiempien vuosien tapaan on minun ollut vaikea löytää ketään Riikkaa tarinoiden pää- tai sivuhenkilöinä. Kirjailijoita joitain löytää, mutta he eivät ole olleet oikein minun ominta kirjallisuuttani edustavia.
No, Riikan-päivän kunniaksi löysin luettavakseni Rebekka Räsäsen vanhan tyttökirjan Saarisen musta lammas, jonka olen joskus muinoin lukenut, ja jonka jatko-osan luin muutama vuosi sitten sitten tähän samaiseen haasteeseen.
Saarisen musta lammas kertoo kesäpäivistä merenrantahuvilayhdyskunnassa ja erityisesti Aaveniemessä, jonka omistaa Rankan insinööriperhe. Rankan tytär Hannele on äitinsä tapaan arvonsa tunteva hienostoperheen tytär. Hänellä on kuitenkin ehdot saksankielessä ja matematiikassa. Saarisen kaksoissisarukset Kirsti ja Mirjam, joiden isä myös on insinööri ovat hekin saaneet ehdot. Kirsti saksankielessä ja Mirjam Hannelen lailla saksankielessä ja matematiikassa.
Kun Rankan ja Saariset insinöörimiehet lähtevät Brasiliaan, jonne heidät on kutsuttu johonkin paperitehtasprojektiin asiantuntijoiksi, lähtevät vaimot mukaan virkistäytymään. Tytöt ovat siis ihan ominpäin huvilalla, paitsi että heitä opettamaan ja ehdoista selviämisen auttamiseksi on palkattu kotiopettaja — Aina Rautanen, jonka "asiallisuus ja täsmällisyys näytti horjumattomalta"Niin ja onhan sitten tietysti Riikka, tuo perheen pitkäaikainen apulaisrouva, oikea "kansanihminen" hyväntahtoisuudessaan, ja joka on oppinut "suitsimaan suunsa". Saarisen musta lammas on ehta tyttökirja, jonka päähenkilöksi nousee Kirsti. Kirsti ja Mirjam ovat kaksosuudestaan huolimatta toistensa vastakohtia. Kirsti on sanoissaan rohkea, hieman itseironinen, Mirjam arka, joka hakee Hannelen hyväksyntää.
Kesän aikana Kirsti tutustuu rampaan Liisa-tyttöön, joka asuu yksinään läheisessä tuvassa äitinsä kierrellessä kauppaamassa erinäisiä tavaroita. Vahvana teemana tarinassa onkin eriarvoisuus. Hannelen koti on hieno ja rikas, eikä Kirstin ja Mirjaminkaan perhe köyhiä ole. Tutustuessaan Liisaan, jonka jalat ovat halvautuneet lapsuuden onnettomuuden seurauksena Kirsti alkaa nähdä elämää hieman erikantilta. Hän kuitenkin salaa tuttavuutensa pitkän aikaa muilta tytöiltä, luonteensa kun on hieman konstikas.
Saarisen musta lammas on siis kaksiosaisen tarinan ensimmäinen osa, jossa ihmissuhteet hankaavat enemmän ja vähemmän. Jännittäviltä tapahtumiltakaan ei selvitä, kun kynttilöitä poltetaan yksinäisissä ullakkohuoneissa.
Tytöt versus pojat -asetelma pisti mietteliääksi, kun Hannele saa vieraikseen apteekkari Kronehjelmin lapse Elsen ja Axelin joiden mukana on myös Axelin toveri Mauri Sarasto.
"Else on kuin nokkia harakka ja se Rankan likka kuin kujertava kyyhkynen ---- ---- jaksanet niiden kaakatusta pari tuntia kestää ... tiedäthän minkälaisia tytöt ovat!" - Onhan minullakin sisar! Maailmassa on yleensä hirveän vähän oikein reiluja tyttöjä..." ---- --- Ei niitä ole ensinkään ...
Tämä tyttöjen eripuraisuus versus poikien reiluus minua hieman hämmentää, sillä se taitaa olla aika yleinen kuvaus. Toisaalta esille tuodaan Liisan kokemus pojista, jotka ovat pilkanneet hänen rampuuttaan. Tässä toinen tekijä, mikä kiusaa minua lukiessa. Miksi jatkuvasti kerronnassa käytetään nimeä Rampa-Liisa. Kun on kerran tehty tiettäväksi, että tyttö on rampa niin ei sitä tarvitsisi jatkuvasti korostaa. Voisi vain käyttää Liisa nimeä.
Pojat Axel ja Mauri kuvataan siis reiluina kavereina, ja reiluksi tytöksi osoittautuu Kirstikin, kun moottorivene, jolla nuoret ovat tulleet vierailulle tekee tenän ja pojat kaipaavat miestä, joka osaisi auttaa. Tällöin Kirsti kysyy: - Täytyykö sen välttämättä olla mies?
Kirsti korjaa moottorin ja tekee poikien kanssa ajelun tutustuttaen nämä Liisaan. Seikka, mikä saa Hannelen nyrpeäksi, kun Kirsti on ominut pojat ja Else osoittautuu vähemmän miellyttäväksi seuraksi ja osoittautuu oikeaksi madoksi "livauttelemaan pieniä sieviä pumpuliin kiedottuja epäkohteliaisuuksia niille, joille hän halusi osoittaa ylemmmyysrajan.
Ei sillä, kyllä Hannelekin tämän taidon osaa, kun Kirsti lopulta kertoo Liisasta ja tuo tämän vierailulle huvilalle. Kyllä hyväntekeväisyyttä voi harrastaa, mutta rajat sentään on oltava, hän ajattelee.
Ihan menevää ihmissuhdedraamaa siis nuorten kesken tämä teos.
Lapsus: Kirstin ilmoittama koko nimi: Kirsti Agneetta Johanna Karoliina Saarinen muuttuu myöhemmin Kirsti Angeetta Johanna Kristiinaksi.
Kirjallisuusviitteitä: Pikku Heidi, Caritaksen kirja, Kahdeksan serkusta. Montgomery, Topelius, Swan, Webster vastapainona kauhukirjallisuuteen viittaavia nimiä, joista mietin, ovatko ne todellisia vai keksittyjä teoksia, niin hyytäviä niiden nimet ovat, ja erityisen merkittäväksi muodostuu Pieni runotyttö -teos.
Hieman ihmettelen ajankuvaa:
Liisa, joka on 11-12-vuotias ei ole käynyt koulua. Hän on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan sivusta seuraten. Teos on ilmestynyt 1958, mutta kuvaako teos viisikymmenlukua? Mitä oppivelvollisuus, joka oli voimassa, tarkoitti tuohon aikaan. Vapauttiko laki invalidit? Käsite holhouslautakunta tulee esille, mutta kovin huolestuneita ei Liisan hyvinvoinnista tunnuta olevan, ennen kuin Kirsti puuttuu asiaan.
Tämä tarina jäi siis kesken ja vaatii myös sen jatko-osan, Musta lammas lyö päänsä seinään, lukua, jotta voisi olla tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti