Tapaamme Seljalla
WSOY, 1958 (2. painos)
221 + 2 s.
Kansi: Maija Karma
- Ajatellaan asiaa. Tietysti olisi hyvä, jos saisimme ensin hiukan tutustua tuohon sankariin. Emmehän voi harkitsematta ottaa aivan vierasta tällaiseen toveripiiriin. - Sinä et siis luota meidän arvostelukykyymme, huomautti Kris viileästi. - Aika omituista todella, Ari, sanoi Raina moittivalla äänellä. - Voi epätoivo, huokasi Tomi. - Jopas tässä ollaan tärkeitä. Kuka nyt vio puhua naisten arvostelukyvystä. Se on aivan liian olematon käsite. Hehän ihastuvat kuin päättömät kanat mihin tahansa tyyppiin. Kris katseli Tomia kylmin siniharmain silmin. Kas vain, hän sanoi jäisesti, emmepä ole aikaisemmin huomanneetkaan, millaiset käsitykset gentlemanneillamme on meistä tytöistä.
Naistenviikkolukuhaastetta tässä jatkamassa ollaan. Tänään vietämme Maaretin, Maaritin, Margaretan, Marketan, Reetan ja Reettan nimipäivää. Onnitteluni!
Luin haasteeseen Rauha S. Virtasen Tapaamme Seljalla, joka on jatkoa Seljan tyttöihin. Seljan tytöthän ovat: Kris, eli Kristiina, jonka nimipäivää vietämme naistenviikon päätteeksi 24:ntenä heinäkuuta, Margarita (Margaretan rinnakkaisnimi) , Virva ja Dodo. Takakansitekstissä Virvan nimi on vaihtunut Virpiksi, mikä mainittakoon lipsuksena.
Margarita on, kuten on aiemmin tullut esille Seljan perheen ottotytär, meksikolaista alkuperää äitinsä puolelta. Tässä Seljan tyttöjen jatko-osassa tämä Margaritan menneisyys ja suhde meksikolaiseen isoisäänsä on erityisesti tapetilla. Seljan perhe saa vieraakseen amerikkalaisen nuoren miehen Jerryn, joka sanoo olevansa sosiologin opiskelija ja haluaa haastatella kirjailija Riku Seljaa isänsä kanssa toimittamaan lehteen. Jerrystä tulee pian nuorisoryhmän jäsen, tosin siitä seuraa myös hankauksia ja erinäisiä mustasukkaisuuskohtauksia. Jostain syystä, Jerry tuntuu olevan kovasti kiinnostunut Margaritasta, kirjoittaa tästä ylistäviä kirjoituksia ja ottaa kuvia ja Jerry on käynyt Meksikossakin. Epäluulo kasvaa, kunnes kaikki paljastuu ja miehen todellinen luonto ja tarkoitusperät paljastuvat.
Tapaamme Seljalla on ihan mukava, kesäinen tarina koti- ja ystäväpiirin tekemisistä ja tunnelmista. Tyttöjen äitipuoli Rea alkaa voida pahoin tiskatessaan. Isä Riku on varma, että tuleva lapsi on poika. Kerronta on kaikkitietävää kerrontaa, suoraa ja kirjakielistä. Tosin yhdessä vaiheessa, erään perheen kotiapulainen puhuu murteella:
- Älä sinä hömppöötä vanhaa ihmistä, torui Miina. - Kyllähän mäkin sen verran tielän, että nykyään se tanssaa jo alakouluiässä.
Tämä D:n vaihtuminen älläksi. Kyseessä lienee hämäläismurre, Miina vaikuttaisikin olevan jostain Lahden suunnalta, kun mainitsee: - Toista oli silloin kun minä olin nuarena Vesilahlella - ei silloin tämmöisestä tieletty.
Hieman erikoinen poikkeama kerronnassa, kun muuten dialogit sujuu ilman kummempia eroavaisuuksia. Henkilöiden luonne ja erot tulevat lähinnä esiin suhtautumistavoissa. Margarita esimerkiksi on etelämaalaisena "tulistuva" luonne, vaikka hän onkin yrittänyt tasoittaa luonnettaan. Sieniretkellä hän kuitenkin kimmastuu petolliseen Tomiin.
- Mutta "isojen" joukosta oli leikki kaukana. Margarita polki jalkaa ja huusi vihaisena kuin pippuri: - Totta vie, Tomi, jos olisin poika, niin löisin sinua nyt.
Naisellisuuden asteet:
- Milloin aiot mennä leikkauttamaan tukkasi, Kris? Sehän on jo pitkä kuin mikä. - Onko se tosiaan? - Kas vain. Oikeastaan sinusta on tullut aivan uusi tyyppi jotenkin naisellisempi ja pehmeämpi, nyt kun tukkasi on vähän pitempi. - Hauska kuulla. Minä kyllä kannatan lyhyttä tukkaa, mutta se on jäänyt nyt jostakin syystä leikkaamatta. - Jostakin syystä...ha ha ha...
Erikoinen sanonta:
Nyt kaikki alkaa heittää jättiläistä minun päässäni.
Ei tämä yhtään hassumpi tarina ollut. Aikamiljöö oli tietysti hyvin erilainen. Otetaan esimerkiksi puhelin, jotka olivat hyvin erilaisia tuohon maailmanaikaan. Mikä minua kuitenkin ihmetytti, oli, että isä Selja lähti ulos soittamaan, mahdollisesti puhelinkioskiin, kyllähän kodeissakin sentään puhelimia oli, mutta ehkä ne eivät sitten niin yleisiä olleet kuitenkaan.
Tarina ilmeisesti sijoittuu Tampereelle, josta kirjailija on kotoisin. Hämeenpuisto mainitaan. Sammalvuori taas mietityttää, sillä sellainen löytyy Espoosta. Leppäkertunkujaa myös mietin, onko se todellinen kadunnimi Tampereella vai keksitty. Ehkä miljöö on kuitenkin osin kuvitteellinen eikä pohjaudu todelliseen ilmestymisajankohdan kaavaan.
Maija Karman kansikuvitus on upea. Harmi, että tuohon takakansiesittelyssä on tuo alussa mainitsemani lipsus. Virvalla ei tässä kuvituksessa ole "kissamaisia" silmälaseja, jotka "tekivät hänet immuuniksi kaikkiin ihastumisiin".
Muualla sanottua:
Sivutiellä: "Arkisen hyväntuulinen nuortenromaani"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti