Janina Hescheles: Janinan päiväkirjat!

Janina Hescheles
Janinan päiväkirjat -
Teinitytön muistelmat Lvivin ghetosta ja Janowskan keskitysleiriltä
LIKE, 2015

Saksalaiset tulivat kaupunkiin maanantaina. Äiti lähti sairaalaan huolissaan mummusta ja vaarista ja siitä, että he jäivät yksin kotiin. Maanantai meni, eikä Jadzia Piotrowskaa kuulunut hakemaan minua. Tiistaina, kello puoli viisi aamulla, kun olimme vielä sängyssä, joku koputti. Luulin että e  olisi ollut Jadzia, mutta se olikin iksä. Täti oli lähetttänyt silavaa ja leipää. Isä käski minun pukeutua ja lähdimme katselemaan, mitlä Lviv näytti pommitusten jälkeen. Kaupunkia ei ollut  tuntea entiseksi. Talojen porttien päällä liehui sinikeltiasia lippuja. Kauppojen kaihtimet oli rikottu ja kaupat ryöstetty. Kaduilla ajoi kukin koristeltuja autoja ja moottoripyöriä. Kävelimme pitkin kaupunkia. Batorynkadulla pysähdyimme isän ystävän Adolf Rothfeldin luona. Hän oli Uprav-domin johtaja. Isä ja hän rupesivat riitelemään, sillä isä vaati että hän polttaisi kaikki paperit niin että saksalaisten olisi vaikeampi saada selville, ketkä kaikki omistivat radiovastaanottimen. Riita päättyi siihen, kun Rothfeldin piti mennä hakemaan oma radionsa, ja isä taas lähti rabbi Lewinin luo kahalin kokoukseen. Rothfeld sanoi, että isän ei pitäisi mennä sinne. Isä lähti vieden minut mukanaan, ja Rothfeld taas lähti hakemaan radiotaan jonkun virkailijan kanssa. Kadut olivat täynnä pampuin ja rautaputkin varustautuneita ukrainalaisia, ja jostain kauempaa kuului huutoja. Legionówkakadun kulmassa isä tapasi erään tuttavanaisen ja pysähtyi juttelemaan tämän kanssa, ja Rothfeld jatkoi matkaa. Hetken päästä virkailija, joka oli mennyt yhtä matkaa Rothfeldin kanssa, tuli takaisin, sanoi isälle jotakin saksaksi, ja isä kääntyi ja me lähdimme kävelemään Sykstuskakatua. Näin isän kasvoista, että jotain oli sattunut, ja kysyin mikä mikä oli, mutta hän ei halunnut kertoa. Postin edessä seisoi ihmisä lapiot kädessä, ja ukrainalaiset hakkasivat heitä ja huusivat "Jude! Jude!" Isä kääntyi taas toiseen suuntaan ---

Janina on 12-vuotias juutalaistyttö Puolasta. Hänen kotikaupunkinsa Lviv on aiemmin kuuulunut Ukrainaan, mutta Puolan itsenäistyttyä 1919 se on liitetty osaksi Puolaa. Toisen maailmansodan alettua, venäläiset ovat valloittaneet Lvivin, josta puna-armeija perääntyy saksalaisia joukkoja. Saksalaisten myötä seuraa Lvivin ensimmmäinen sodanaikainen pogromi, jossa noin 4000 juutalaista, heidän joukossaan Janinan isä kuolee. Janina itse joutuu  päivien edetessä Janowskan keskitysleirille.

Janinan päiväkirjat on kirjan nimenä hieman virheellinen ja harhaanjohtava, sillä kyse ei ole niinkään päiväkirjasta, jota olisi pidetty päivittäin. Janinan omin sanoin kyseessä on kronikka tapahtumista, joiden kuluessa kaikki sukulaiseni kuolivat. 

Janinan päiväkirjat muodostuu kahdesta osiosta. Ensimmäisen osan muodostaa hänen "muistelmansa", jotka hän on kirjoittanut kolme viikkoa sen jälkeen, kun hänet oli pelasttu keskitysleiriltä ja toisen osan Janinan jälkisanat, jotka hän on kirjoittanut aikuisena julkaistua päiväkirjaa selventämään. Lisäksi tässä kirjassa on sanasto, aika-akseli tapahtumista ja viitesivut. 

Janinan päiväkirjat on mielenkiintoinen  teos. Janina on ollut lahjakas nuori, joka kirjoitti ja lausui runoja keskitysleirillä. Nämä runonlausunnat pelastivat hänet, sillä niihin kiinnitti huomiota runoilija-kirjailija Borwicz, joka itsekin oli vankina. Borwiczin ystävät etsivät häntä ja auttoivat tämän pakoon. Tässä yhteydessä Borwicz kehoitti auttajiaan auttamaan myös Janinan pois leiriltä. Janinan päiväkirjoja voi hyvällä syyllä verrata Anne  Frankin päiväkirjaan, vaikka ne rakenteeltaan ovatkin erilaisia. Molemmilla on ollut lahjakkuutta ja varhaiskypsyyttä. Janina itse kuvaa lapsuusmuistelmiensa kirjoittamista, johon hänen vapauttajansa häntä kehoittivat pian vapautumisen jälkeen, näin:

Minulla ei kirjoittaessani ollut käytössä minkäänlaista suttupaperia, joten jouduin kirjoittamaan saman tien "valmista" tekstiä. Käsikirjoituksessa ei juuri ole yliviivauksia eikä korjauksia. Nuorena tyttönä olin paljon itsevarmempi ajatusteni muotoilussa kuin sittemmin aikuisena.

Sodan päätyttyä Janina asui orpokodissa, opiskeli kemiaa ja muutti sittemmin Israeliin, jossa kiinnostui fysiikasta. Jäätyään eläkkeelle hän käytti seuraavat kymmenen vuotta pohtien, miten oli mahdollista, että juuri Saksassa, maassa jonka tieteellinen eliitti oli 1800-1900-lukujen vaihteessa ollut maailman maineikkain järjestys, joka sitten vallloitti lähes  koko Euroopan? Janinaa kiehtoi myös ne ihmiset, jotka uskalsivat käydä vastarintaan tätä järjestelmää vastaan. Tuloksena tästä pohdinnasta ilmestyi kirja Valkoinen  ruusu - opiskelijat ja intelligentsia ennen ja jälkeen Hitlerin valtaannousun.

Janinan alkuperäistä käsikirjoitusta säilytetään Israelissa, jossa Janinakin asuu. Omien ja juutalaisten lähimenneisyyden valossa hän on sitä mieltä, että meidän juutalaisten oma traaginen historia ei anna meille oikeutta takavarikoida toisten maata, purkaa heidän talojaan ja kaataa sukupolvien ajan vaalittuja oliivipuita vain siksi, että saadaan lisää tilaa eri puolilta maailmaa tulevien juutalaisten asuttamiseen.

Janinan päiväkirja on antoisa näkökulma juutalaisen nuoren elämään ja ajatusmaailmaan, selviämiseen traagisissa oloissa.