Eliisa Selkomaa: Vapauteen!

Eliisa Selkomaa
Vapauteen
Aikamedia, 2015
255 s.

Neljä varjoa kohtasi kolme  muuta ladon pimeimmän seinän suojassa. Eino pystyi aistimaan jännityksen ja pelon. Tuuli, joka oli yltymässä, toi ruudin tuoreen tuoksun hänen sieraimiinsa. Hän veti kylmää ilmaa sisäänsä niin, että sieraimiin, kurkkuun ja keuhkoihin koski. Tuoksu sai veren virtaamaan koko kehossa, ja Eino tunsi jokaisen solunsa valpastuvan. Hän tunsi olevansa valmis siihen, mitä tuleman piti.

Hän oli valmis kohtaamaan hänet, joka oli hetki sitten ollut vielä ystävä. Ystävä, jonka kanssa oli menty järvelle siikoja kalastamaan samalla veneellä ja jaettu eväspullat kahvitauon aikana. --- --- --- Hän oli valmis kohtaamaan kaikki, jokta olivat vastapuolella - jopa veljensä.

Eliisa Selkomaan kirja Vapauteen on vavahduttavaa luettavaa. Eletään vuotta 1917 Varkauden maaseututehdasyhteisössä. Maailmalla soditaan, Venäjällä alkanut vallankumous on laajenemassa myös Suomen suuriruhtinaskuntaan. Kansa on jakautunut kahtia, on köyhät ja rikkaat, ne, jotka tulevat hyvin toimeen ja ne, joiden lapset näkevät ainaista nälkää. Itsenäisyystaistelusta on sukeutumassa veljessota.

Selkomaa on rakentanut kirjansa paljolti samalla lailla kuin esikoisteoksensa Lupaus. Tarina etenee milloin yhden, milloin toisen henkilön näkökulmasta. On Aino ja Eino, aviopari, jonka lapset on lähetetty pois, turvaan. Lopulta Einokin katoaa ja Aino jää yksin. Ainosta tulee katkera, vihainen nainen, joka poukkoilee päämäärättä puolelta toiselle. On Kauko, tehdasyhteisön työnjohtaja ja vaimonsa Matilda, joka kipuilee paitsi avioliiton toimimattomuutta taskussaan polttelevaa kirjettä, joka pitäisi saada toimitettua Ainolle. On Armas ja hänen pikkuveljensä Ahti ja Atte. Armas, joka ei tahdo olla tulevissa kahinoissa puolella eikä toisella ja pelkää pikkuveljiensä puolesta, kun nämä valitsevat omansa.

Vapauteen on teos, jossa jännite muodostuu päähenkilöidensä pohdinnoista niissä oloissa, joihin he ovat joutuneet ja niistä valinnoista,  joita he  tekevät. Kerronta etenee nyt-hetkessä, joka on 1917-1918 vuodenvaihde ja menneisyydessä, päähenkilöidensä muistoisssa. Miten menneisyys sitoutuu nykyisyyteen? Miten se sitoutuu tulevaisuteen? 

Paitsi  varkautelaisia päähenkilöitään Vapauteen teoksessa limittyy tuolloinen tilanne Ukrainassa ja Syyriassa. Nämä lyhyet näkökulmat ulkomaille  tuntuvat aluksi hieman irrallisilta, mutta kun katsoo kokonaisuutta viimeisen sivun kääntyessä ne asettuvatkin hienosti paikalleen. Sota on kuin kiven heittäisi veteen,  kivestä aiheutuneet renkaat vedenkalvolla laajenevat ja laajenevat ... Onko vuosia sitten veteen heitettyjen kivien aallyt pysähtyneet vai vieläkö ne jatkaa kulkuaan maailman merillä? 

Vapauteen ei ole niinkään historiallinen katsaus Suomen itsenäisyyden alkutaipaleeseen, vaikka historiallisia yksityiskohtia sisältääkin. Näistä yksityiskohdista jotkut hieman mietityttävät, esimerkiksi Oskari Tokoista on tullut Toikko. Onko tämä harkittu muutos, kun kuitenkin itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajat ovat mainittu todellisina? Myös Syyriaan sijoittuva asetelma herättää kysymyksiä siionismiaatteen osalta. Kuten jo mainitsin, aluksi nämä katsaukset kauas Varkaudesta tuntuvat niin irrallisilta, ja erityisesti Efer joukkoineen vaikuttaa kovin mystiseltä. Onko hän juutalainen? Kristitty juutalainen? Kristillisen ehtoollisen vietto juutalaisen joukon keskellä saa mietteliääksi. 

Vapauteen on teemaltaan hengellinen. Kirjan päähenkilöt pohtivat suhdettaan Jumalaan ja uskoon epävarmassa tilanteessa. Tämä sodan ja uskon välinen paradoksi on seikka, mikä minulle aiheuttaa ristiriitaisimmat tunteet saatuani kirjan loppuun. Erityisesti Einon osalta. Vaikka Vapauteen -teosta ei voikaan lukea kuin oppikirjaa uskon ja opin puhtaudessa vaan ihmisen kaipuusta vapauteen, toiveista rakentaa hyvä elämä, niin en voi olla kysymättä mielessäni. Kuinka kukaan voisi Kristuksen veren tähden käydä asein lähimmäistään vastaan? Vai tarkoittaako kirjassa toistuva lause "Hänen verensä tähden" johonkin muuhun?

Toisaalta koti uskonto ja isänmaa ovat olleet vahva iskulause Suomen sodissa ja taisteluissa. Usko, uskonto - jumalallinen ja inhimillinen käyvät taistelua tässäkin teoksessa.

Vahva, vaikuttava, ajatuksia herättävä teos, jossa on enemmän ajatuksia kuin tekoja, ihmisen mielenliikkeitä kuin tositoimintaa. Jossain määrin, sanoisinko päättämättömyyttä. Tarina kertoo vain lyhyen ajanjakson päähenkilöidensä elämässä, ei koko tarinaa eikä lopullista kohtaloa. Myös kansikuva on paljon puhuva ja hienosti tarinaa tukeva, ei kaunis eikä korea, jos ei rumakaan.