Adrian Johasen
Sukupolvien perintö
Kertomus Färsaarilta
Alkuteos (tanskankielinen): Sterke viljer
Ruotsinkieleltä suomentanut Lauri Öhrnberg
Ristin Voitto, 1970
"Sitä mukaa kuin ajatukset seestyivät, avautuivat Samuelin silmät tajuamaan luonnon komeutta, leimuavia revontulia, alati vaihtuvia värejä, luonnon näytelmää, jonka vertaista ei tavallisesti löytynyt muualta kuin Grönlannin seuduilta. Hän seurasi katseellaan tunturin lakea, jonka ääriviivat erottuivat suuremmoisina valoisan taivaan taustaa vasten. Näky oli niin valtava, että hän hetkeksi unohti kaiken ympärillään olevan."
Täällä tunturien kupeessa ja vuorten kainalossa eli kaksi perintötalollista, Samuel vaimonsa Tildan ja poikansa Osvaldin kanssa, sekä Torgild vaimonsa Rigmorin ja tyttärensä Turidin kanssa. Nämä kaksi perintötilallista, Samuel ja Torgild olivat lampaankasvattajia eivätkä he tulleet toimeen keskenään. Riita ja viha näiden kahden suvun kesken oli esi-isiltä perittyä. Vaimot sen sijaan olivat ystäviä keskenään. Ja lapset Oswald ja Turid, kuin ainakin Shakesperaren Romeosta ja Juliasta rakastavat toisiaan. Mutta kumpikin isäntä kammoksuu ajatusta siitä, että hänen talonsa joutuisi avioliitossa tuon toisen haltuun. Se ei käy.
Lopulta Turid kyllästyy isänsä riitaan naapurin kanssa ja lähtee Tanskaan kansanopistoon. Kansanopisto toimii kristilliseltä arvopohjalta ja Turid tulee uskoon. Oswaldkin on lähtenyt kotoaan Siglöhön oppimaan enemmän maataloudesta, ja kun Turid kirjoittaa hänelle, että hänen kodistaan on tuleva kristitty koti, niin Oswaldkin alkaa miettiä mitä se tarkoitaa, että koti on kristitty. Eivätkö he ole olleet krisittyjä. Oswald eksyy sumussa tuntureille ja tekee ratkaisunsa hänkin. Ei siksi, että ratkaisuun vaikuttaisi Turidin sanat millään tavalla. Oswald alkaa ymmärtää, että "kristillisyys ei ole epämääräinen käsite vaan se on elämänasenne" ja hän tekee päätöksen kuulua Jumalalle niin ajassa kuin iänkaikkisuudessa. Vasta sen jälkeen tulee rakkaus Turidiin.
Turid ja Oswald palaavat lopulta koteihinsa ja alkavat pitää yhdessä hengellisiä kokouksia. Kokouksissa käy myös kyläyhteisön juorutäti Kamma, joka kertoo näkemistään Oswaldin isälle. Tämä ei kuitenkaan tykkää Kamman puheista.
Kirja päättyy siihen kun Samuel ja Torgild nuo kaksi vihamiestä kohtaavat koulun pimeässä käytävässä, piilossa ettei kukaan vain näkisi heitä hengellisessä tilaisuudessa ja haparoivat toistensa käsiä tietämättä ensin, kenen kättä he pitelevät.
- Kuka siellä? kuiskasi Samuel hiljaa.
- Entä kuka siellä? kysyi Torkild yhtä hiljaa.
Silloin heille yhtäkkiä selvisi, että he kumpikin seisoivat vihollisensa edessä. Mutta miten merkillistä; he eivät tunteneet halua päästää toistensa käsiä. Päinvastoin he puristivat niitä kovemin. Ja seurakunna alkaessa laulaa he hiipivät yhdessä pois.
Tavallaan kirja jättää auki kysymyksen siitä, tekivätkö Samuel ja Torkild lopullisen sovinnon?
Tämän kirjan vahva teema on viha, joka periytyy ja siitä, kuinka tuon kierteen voisi saada poikki. Färsaaren karu luonto avautuu miljöönä hienolla tavalla. Tapahtumia ei ole määrällisesti paljon, eikä henkilögalleria ole suuri. On vain kaksi perhekuntaa ja heidän mielenmaisemansa tuulet rajuina tai lempeinä.
...
Kirjallinen maailmanvalloitus: Färsaaret (Faroe Island)
Tundran lumoissa. Färsaaret kuuluu sub-arktiseen alueeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti