Platonin keskustelma Sokrateen viimeisistä hetkistä ja sielun kuolemattomuudesta
Kreikan kielestä käänsi ja
selityksillä sekä johtavalla alkulauseella varusti T:ri J. W.
Calamnius.
Ensimmäisen kerran julkaissut Weilin ja Göös 1882
Projekti Gutenberg
Kuva: Aino H.
Teoksen kääntäjän mukaan ”vanhalla
klassillisella kirjallisuudella, suuremmassa määrässä kuin
milläkään muulla, on ylentäväinen ja puhdistava voima sen jalon
hengen kautta, joka sen teoksissa ilmestyy”. En tiedä,olenko Calamniuksen kanssa ihan samaa mieltä tämän teoksen ylentävästä ja puhdistavasta voimasta tai teoksen jalosta hengestä. Sen sijaan voin sanoa, että olen yhden sivistykseen kuuluvan asian kampittanut, nimittäin tutustumisen antiikin kreikkalaiseen filosofiaan, josta minulla ei ollut aiemmin juurikaan tuntumaa. Sokrates ja Platon ovat toki niminä tuttuja, mutta heidän sanomisiinsa en ole perehtynyt aiemmin. Kreikkalaista filosofiaa on tosin jossain määrin sivuttu teologian opinnoissani, mutta se on ollut vain kuulopuhetta.
Faidoni Plato on kertovaa dialogia toisen kautta. Ekherates-niminen henkilö kysyy Faidonilta Sokrateen kuolemasta ja Faidoni kertoo näistä tapahtumista. Muita henkilöitä kuin Sokrates tarinassa on Simnias ja Kebes, joiden keskustelua Sokrateen kanssa Fainoni siis Ekheratokselle purkaa.
Ekheratekselle vaikuttaa Sokrateen puheet olleen ihan selkeitä ”sillä minusta näyttää Sokrates näitä puhuneen niin ihmeellisen selvästi, että vähälläkin järjellä varustettu voi ne käsittää.” kuten kaikille, jotka puhetta kuuntelivat. Mutta minä lukijana - ”hämmennyksiin minä niistä kaikista vaan joudun”.
Teksti on laveaa ja kaikkea muuta kuin selkokieltä. Pää aivan menee pyörälle ja teksti soljuu silmäportista aivoihin mutta ymmärrys jää kovin vajavaiseksi. Kuinka pitää asioita näin monimutkaisesti selitellä ja laverrella ympäri ämpäri. Ja se, joka tämän taitaa selkokielelle saattaa ja jotain tolkkua näihin sanakäänteisiin saada on kyllä melkoinen kielinero.
Muutamia lausahduksia, jotka tavalla tai toisella nousivat tekstistä:
” kaikki, jolla vastakohtaa on, syntyy omasta vastakohdastansa eikä mistään muusta”
"Ei mikään lintu laula, kun sen on nälkä taikka vilu taikka kun sillä on jotain muuta surua."
"Varokaa, ett’en minä innoissani petä sekä itseäni että teitäkin ja sitten lähde pois jättäen kuten mettiäinen pistimen teidän sieluihinne.”
Tekstissä oli paljon pureksittavaa, eikä kaikki niin hyvältä maistuvaa. Filosofista sanoilla leikkimistä ja suoran asian mutkaiseksi vääntämistä, erinäisiä uskomuksia, joita ei muinaisten tai nykyistenkään aatekannattajien kanssa jaa. Mikä minua erityisesti hämmästytti, oli, että karman-laki onkin peräisin (?) Sokrateelta, tai hän on sen jostain omaksunut. Samaten ajatuksia herättää hänen kuolemantuomionsa ja sen täytäntöönpano.
---
Kirkko ja kaupunki -lehden lukuhaaste kohta 3: Kirja, joka on kirjoitettu eKr.
Kirjallinen maailmanvalloitus: Kreikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!