Elsa Weng-Nilsson
Nilla ja Salla
Alkuteos: Månke och Mina
Suomentanut Marja-Leena Koppinen
Kuvitus: Carin Ax
Weilin+Göös, 1980
76 s.
Kansikuva: Helvi Tiisala
Nilla ja Salla, jotka alkuperäisnimiltään ovat Månke ja Mina kertoo lapsentajuisesti Ruotsin saamelaisista ja heidän elämästään. Kertojana on 7-vuotias Nilla. Salla on hänen vuotta nuorempi sisarensa. Myöhemmin perheeseen syntyy Niila-veli.
Perhe asuusiis Ruotsin Lapissa,lähellä Norjan rajaa, korkeiden tuntureiden ympäröimänä.
"Isällä on paljon poroja. Ne laiduntavat tuntureilla kesäisin. Talvisin ne vaeltavat tuntureilta metsäisille seuduille. Siellä ei lumiole niin jäistä kuin tuntureilla.Sillon porojen on helpompi kaivaa lumen alta poronjäkäää."
Opin lukemaan -sarjaan kuuluva teos on nimensä mukaisesti helppolukuista ja selkeää. Mustavalkoinen piirroskuvitus on kiva lisä,jota lapsilukija (ja miksei näin aikuinenkin) voi, niin halutessaan väritellä. Teos on esiin saamelaisten entistä ja uudempaa elämäntapaa heinäkengistä tuuvinkiin. Tuuvinki olikin minulle oudoin vastaantullut asia. Tuuvinki tehtiin tunturisuolaheinästä, horsmanlehdistä ja Väinönputkesta eli angelinasta, joita keitettiin, jauhettiin ja lisättiin maitotilkka ja annettiin hautua parikin päivää, jonka jälkeen sitä saattoi ripotella esimerkiksi viiliin.
Teos käy läpi lasten ja perheen elämää läpi vuoden kesästä kesään. Tutuksi tulevat niin poroerottelut, komsiot kuin kodatkin ja nilit. Välillä NIlla käy koulua saamelaiskoulussa. Varsinainen kertomus päättyy Juhannuksen viettoon, mikä on saamelaisille tärkeä juhla .Kullerot kukkivat ja suvivirsi soi. Juhannusosiossa minua mietityttää kuvitus, jossa talon pihalla on juhannusalko. Juhannussalko on toki ruotsalaisessa kulttuurissa tuttu, jotenkin olen vain liittänyt sen Ahvenanmaalle ja etelämmäksi, enkä oikein osaa kuvitella sitä Pohjoisen perukoille, mutta saatan olla väärässä tämän kuvittelukyvyn puutteessani.
Teoksen lopussa on pieni saamenkielinen sanasto kahdella eri murteella sekä tietoisku Ruotsin ja Suomen saamelaisista. Teos on ilmestynyt nelisenkymmentä vuotta sitten. Jäin pohtimaan, kuinka ajantasaista tietoa tämä teos tarjoaa. Myös jotkin suomalaiset nimet mietityttävät, Esimerkiksi Sirkka-niminen poronvasa. Jotenkin en osaa mieltää sirkka-sanaa poroihin. Pelastetut karhunpennut saavat kuitenkin nimikseen Donna ja Garry, mikä rikkoo sanastoa, mutta saattaa liittyä ajatukseen lukutaidosta. Tämä oli kuitenkin ihan mukava pieni kulttuuriantropologinen teos.
--
Helmikuun 6. päivä on saamelaisten kansallispäivä, joten ajastin tämän postauksen tälle päivälle. Harvemmin tulee lukemisia kuitenkaan kohdistettua kalenterin mukaan.
...
Pohjoinen 2022 -lukuhaaste kohta 1:Kirja, joka sijoittuu Saamenmaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!