Valinta
Tammi, 2022
479 + 1 s.
Valinta on kertomus Raakelista. Hän on juuri päässyt ylioppilaaksi ja juhlaa vietetään kesähuvilalla, Villa Suvessa, joka on hänen isänpuoleisen suvun kesähuvila. Raakel saa tädiltään Elisabethilta ylioppilaslahjaksi lottapuvun, ja hän pukee sen heti ylleen juhla-asun sijaan. Astuessaan alas vieraiden pariin Raakelin äiti saa 'laakin'.
Kiinnostuin tästä teoksesta lotta-aiheen takia. Odotin että tässä olisi enemmän autenttisuutta ja todellisuuden tunnetta. Nyt päällimmäiseksi jäi tunne, jos ei nyt täysin epäaidoista, niin hieman liian erikoisista persoonallisuuksista, joilla kaikilla on jokin menneisyyden painolasti tai trauma. Raakel haluaa lotaksi päästäkseen pois kotoa, eroon määräilevästä ja ylikonrolloivasta äidistään. Äiti on, ilmeisesti köyhistä oloista ja maaseudulta pääkaupungin hienostopiireihin 'ylennyt', jolle seurapiirit ja korkeakulttuurisuus on ylitse kaiken. Isän sisko, Elisabeth taas on miesmäinen tyyppi, joka toimii lottatoimistolla, pukeutuu mieluummin pitkiin housuihin kuin lottapukuun, jonka tosin senkin välillä voi päälleen pistää. Elisabeth on hommannut Raakelille paikan lottakurssille. Elisabethilla on sisällissodan aikaisia traumoja. Elisabeth vaikuttaa kovalta, hän on nainen, joka pystyisi vaikka tappamaan.
Raakel käy lottakurssin ja saa viestilotan koulutuksen, Tämänkin on Elisabeth hänelle järjestänyt. Kun Raakel saa ensimmäisen lottakomennuksen se vaihtuu kohta toiseen, ilmeisesti äidin painostuksesta ja Elisabethin avustuksella. Komennus on lopulta Hankoon viestilotaksi, joka ei kuitenkaan kestä pitkään, kun Raakel alkaa salakuunnella viestejä. Hänet määrätään lomalle, jolta hän karkaa, koska uskoo, että äitinsä on taas vaikuttamassa siihen, että hän joutuu johonkin pääkaupungin lottatoimistoon ja sinne hän ei ainakaan halua. Raakel haluaa rintamalle, sotimaan, mutta tosiasiasas hänellä on huono itsetunto. Häntä on ilmeisesti kiusattu kouluaikoina ja muun muassa hän ei ole sinut vartalonsa kanssa.
Kaiken kaikkiaan Raakel on kaikkea muuta kuin tottelevainen, sääntöihin taipuva lottasvärdiläinen. Eikä muutkaan tämän teoksen lotat edusta sitä lottakuvaa, minkä minä olen oman sukututkimuksen ja sitä kautta heränneen kiinnostuksen kautta saanut. Olisin kaivannut edes yhtä vastakohtaa henkilögalleriaan ja tasapainottavaaa tekijää. Nyt näkökulma Lotta Svärdistä jäi yksipuoliseksi, jossa ääripäiden edustus kyllä vilahti, mutta kaikki siinä välillä jäi uupumaan.
En siis pitänyt tätä oikein autenttisena, vaikka minun on myönnettävä, että tämän taustalla on varmaankin tehty tutkimusta aiheesta, ja en sano, etteikö niitä 'railakkaita' tai seikkailunhaluisiakin olisi ollut. Ja kyllä tässä esitellään Suomen sodankäynnin nippelitietoa vanhan rajan ylityksestä Pervitiiniin ja sotakauhuun/traumoihin. Aloitus oli vahva ja loi heti alkuun tiukan jännitteen, joka kyllä säilyi loppuun asti, mutta jännite ei lauennut helpotuksen huokaukseen vaan jätti jollain tasolla avoimeksi ja tyhjäksi. Kaikkein eniten minua kuitenkin häiritsi juuri tuo henkilögallerian liika erikoisuus. Pääateemana vaikutti olevan ei niinkään Lotta Svärdin historia kuin ihmisen sielunmaailma ja rikkonaisuus, psykologiset ongelmat.
Kerronta oli kaikkitietävän ulkopuolisen, joka keri tarinaa Raakelin näkökulmasta. Välillä näkökulma siirtyi Elisabethiin tai muuhun perheeseen. Kyllä tätä luki, kielellisesti yksinkertaista ja selkeää. Ainoa hieman erikoisempi ilmaisu oli toimittajan kohdalla joka "levitti hymyään rohkaisevasti". Tämä toimittajakohtauskin sai minut mietteliääksi, ja haluaisin lukea sota-ajan naistenlehtiä nähdäkseni, miten niissä sodasta ja lotista kerrottiin. Oliko asenne kauttaaltaan niin karkea ja asenteellisen kielteinen kuin tässä teoksessa kuvataan. Todellakin kuva lotista on hyvin yksipuolinen.
Tätä yksipuolista otetta ehkä selittää ja teoksen motiivia kuvaa vahvasti Svetlana Aleksijevitsiltä lainattu ote, jossa tuodaan esille, kuinka sodassa "ei ole sankareita tai uskomattomia urotekoja. Siinä on vain ihmisiä omassa epäinhimillisen inhimillisessä toimessaan."
Sota on raakaa, julmaa, se syö sisintä ja sen tämä teos tuo kyllä hyvin esille.
---
Tämän uutuuskirjan on ehtinyt kuunnella myös Anu, joka on nähnyt henkilöhahmot moninaisempina kuin minä. Anu myös piti siitä, että päähenkilö ei ollut "liian kypsä, vastuuntuntoinen tai älyllinen, vaan aidosti nuori, ailahtelevainen ja virheitä tekevä yksilö".
Bongaa lintuja -lukuhaaste: Tästä teoksesta voi bongata närhen (Garrulus glandarius)
" Raakel näki jo etäältä naisen ilmeestä sen ettei tulisi pääsemään tästä kuin koira veräjästä. Marta Närhen ryhti oli luotisuora ja ilme tuima hänen katsellessaan ympärilleen kaupungissa jota oli siivottu parhaan mukaan, mutta joka ei selvästikään kelvannut lottavanhimmalle."
Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 32: Kirjassa rikotaan yhteisön normeja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti