Eira Pättikangas: Meri sininen kuin taivas!

 

Eira Pättikangas

Meri sininen kuin taivas

Karisto, 2019

324 s.

Meri sininen kuin taivas on taattua Pättikangasta. Mukavaa, sujuvaa kerrontaa, jossa lavea ja hieman rempseäkin pohjalaismurre luo kutkuttavaa paikallisväriä. Teoksen päähenkilö on Liia, joka on lyhennys Juuliasta. Liialla on verli Hemmo. Kotitalo on Meininki, jota isä isännöi ja äiti emännöi pohjalaiseen tyyliin. Mies on mies talossa ja se, joka asiat määrää. Isä ja äiti haluaisivat, että Liia menisi emäntäkouluun ja valmistautuisi näin tulevaa avioliittoa varten, joka tietysti tapahtuisi talollisen kanssa. Liia ei kuitenkaan ole ihastunut ajatukseen. Hän haluaisi kaupunkiin ja kauppakouluun. Vähän mutrusuin vanhemmat tähän suostuvat, kun Liia vetoaa kummitätiinsä mahdollisuuteen auttaa asuntoasiassakin. Välit kummitäti Jennyyn tosin ovat Meiningissä olleet vähän hakusalla, emäntä on kyllä soitellut mieheltään salaa ja pitänyt välilöitä yllä.

Liia lähtee kaupunkiin ja alkaa opiskella. Hän on hieman katsellut naapurinpoika Aalea, joka on myös katsellut Liia. He ovat tavallaan salakihloissakin. Kaupungissa, ollessaan torilla myymässä Jenny-tädin tekemiä neulomuksia, tulee paikalle sotilas, joka saa Liian veren kohisemaa. Jori Malmi, joka iskee silmänsä Liian on "sotaherra, komia ku syksyynen pöyröö" 

Liia ja Jori alkavat seurustella, mutta sitten Jorin täytyy lähteä, kun sotahommat kutsuvat. Karjalan Kannakselle linnoitustöihin on joutuneet myös Liian veli Hemmo ja naapurin Aale, joka saa lomalle tultuaan huomata, että Liia ei ole kirjoitellut ja se siitä liitosta. 

Liian maailma romahtaa, kun Jori ilmestyy Liian majapaikkaan opintojen loputtua ja lykkää vuoden ikäisen pikkupojan tälle. Poika on Jorin, äiti kuollut. Liia ottaa pojan hoteisiinsa, kun Jennie sanoo tätä Liian sotaponnisteluksi. 

Teoksen aikamiljöö on siis kolmikymmenluvun loppu ja talvisodan aika. Sota on kuitenkin aika kaukana, vasta alkamassa. Mene ja tiedä, olisiko tähän jatkoa. Itsenäisenä teoksena tämä kuitenkin on luettavissa, vaikka tavallaan tähän voisi jatkoakin odottaa.

Hieman mietityttäviä seikkoja.

Mille paikkakunnalle, seudulle tarina sijoittuu? Tätä lukiessani pohdin. Kaupungista, johon Liia lähtee opiskelemaan mainitaan, että siellä puhutaan ruotsiakin. Siellä sijaitsee kasarmi. Se on merenrantakaupunki. Ystävänsä Sirpa ehdottaa Liialle, että voisimme lähteä "Sisäatamasta laivareissulle Maalahtehen ja Björkkööhin". Liia puolestaan sanoo, että "Meetviikki on melekeen ku savipellon syrijähän syntynyt sammakka-allikko, vaikka ei entinen laivaväylä sentään aivan mitätön merenlahti ollut." Kaupungissa mainitaan olevan katolinen kirkko ja Ortodoksinen kirkko entisellä Aleksanterin torilla, joka tuo Venäjän ajan mieleen. Googlailtuani hetken näitä vihjeitä, päädyin Vaasaan.

Mutta Liian kotipaikkakunnasta taas mainitaan, että siellä on Joki. Siellä on metsää ja on vuorikin. Minulle ajatus vuoresta Pohjanmaalla on outo. Olen aina ajatellut Pohjanmaata vain "aakeena laakeena." Täytyi siis tutkia tätäkin asiaa ja löyty Pyhävuori, jota Pohjanmaan Koliksi kutsutaan ja Lauhanvuori, josta avautuu näkymä niin metsiin kuin merelle. Mutta viittaako kirjailija jompaan kumpaan näistä? Meiningin emäntä mainitsee, että joku on Kalaveen puolelta, mikä saattaisi viitata Kalajokeen. EDIT: Lukija opasti minua murteesta ja kertoi kalaveen puolella tarkoittavan varjon puolta. Joten harhaan meni oma tulkintani.

 Kirjailija itse on Kurikasta. Kurikasta Vaasaan on lyhyempi matka kuin Kalajoelta Toisaalta teoksessa mainitaan, että eduskunnan evakkonaolo lähiseudulla, mikä viittaa Kauhajokeen.

Ehkä Liian kotipaikka Meininki on sijoitettu jonnekin kuvitteelliseen paikkaan, jossa Pohjanmaan moninainen luonto on tiivistetty. 

No, oli niin tai näin, niin Pättikankaan kerronta on mukavaa ja pohjanmaan murre kivasti tuo elävyyttä kerrontaan.

"Nyton taas liikkehellä kaiken mailman eläviä, niitä röntii maas ja lentää ilimas, Tyyne havaitsi. - Pihasnani oon nähäny monen sortin hörhiääsiä, oikeen koria keltapöpöröönenki siä jo lenteli. Välihin on herhiääsiä ja pistiääsiä ilima sakiana, ehtoosin hyttyryssiä ja surviaasia. Niiren kans viä pärijää, muttam yöhemmin saarahan paarmat kimppuhumma, ja ne ryökähelet syöö lihat luiren päältä. Pitäähän kesällä kans jotaki riesaa olla, mutta välihin ihmittelen, mistä ne kaikki sikiää."

Muita huomioita:

Liia oli katselemassa 400 saksalaisen sotilaan paraatia,  mikä sai hieman mietteliääksi. Tästä en löytä-nyt oikein ajalliseen miljöökuvaukseen sopivaa tietoa. Sen sijaan löysin jääkärien kotiinpaluun105-vuotis paraatin, mikä taas viittaa aikaan ihan muuhun, kuin tämän teoksen aikamiljöö.

Liian viittaus jouluvalmisteluihin ja erityisesti piimäpröttiin vei ajatukseni aiemmin lukemaani Merja Mäen Ennen lintuja -teokseen, jossa pohjalainen piimävelli ei oikein maistunut karjalan evakoille. Karjalainen harmaajuoma oli toista. Tuon Merja Mäen kirjan luettuani tuli luettua jokin juttu siitä, kuinka kaurasta valmistettua juotavaa oli aikoja ennen kauramaidon keksimistä ja se liittyi jotenkin tuohon Merjan Mäen kirjassa mainittuun perinneruokaan. No, tämä oli vähän sivuun Pättikankaasta, mutta liittyy näihin teosten toisiinsa  tai muihin juttuihin, kytkeviin seikkoihin.

--

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas. Nimi kaunis kuin runo on tällä teoksella, mutta en oikein päässyt jyvälle, millä tavalla nimi luonnehtisi tätä kertomusta. Kyllähän tässä meren äärelläkin ollaan, mutta ei sillä meren läheisyydellä itse tarinaan ollut niin suurta sanomista.

Kansikuva on hieno, mutta onko kuva Vaasasta? Tuskin kuitenkaan Kurikastakaan? Suunnitelijaa ei mainita.