Merja Mäki: Ennen lintuja!

 

 

 

Merja Mäki

Ennen lintuja

Gummerus, 2022

415 + 1 s,

 

 

 

Merja Mäen Ennen lintuja on erikoinen teos. Sen kieli on alkuvoimaista, vahvaa ja perinteikästä, paikallisväritteistä. Vahvoja vaikutteita kalevalalaisesta maailmasta. Buabo, saiju, bunukka, "kasvaa täysmieliseksi". Sanasto luo omalta osaltaan miljöötä kiintoisasti, välillä hieman kummastustakin herättäen pertti (ei miehennimi vaan pirtti, tupa). Kuvaus on hyvin elävää ja kuvaavaa.Tunnelmallista ja aikaan, paikkaan sidonnaisuuksia luova. Eletään talvisodan vaiheissa Laaatokan karjalassa, Sortavalan Haavuksen saarella. Teoksen päähenkilö Alli kaipaa isänsä lailla kalastajaksi. Äitinsä, jonka ensimmäinen puoliso, Allin isä, on kuollut, taas sanoo, että Allin on löydettävä ammatti ja on laittanut vanhinpansa parantajanoppiin, kansanparannusta oppimaan. Mustasuola kynnyksellä ja lyylityskivet pihamaalla saavat kulmakarvat vähän kohottumaan, kaikkeen sitä ihmiset uskovat. Taikausko ja todellisest taidot ja luonnonlääkinnälliset keinot sekoittuvat. Allilla on pikkusko Ilmi, jonka kasvua "täysimieliseksi" odotetaan Kyse ei kuitenkaan ole muusta, kuin aikuiseksi kasvamisesta. Lisäksi on pikkuveli Tuomas, jonka kaksospuolikas Aatos on kuollut sodan alkumetreillä. Kun paikalle ilmestyy Sylvi, Tuomaan morsian, joka odottaa lasta alkaa Allin ja äitinsä väleihin tulla lisää skismaa, kun äiti alkaa katsoa Sylviä maireasti.

Allin ja äitinsä välit ovat hakauksessa. Alli kaipaa äitinsä hyväksyntää, rakkautta. Äitinsä taas on jäyhä luonne, kylmän, kalsena vaikutelman tekevä, joka puolestaan kaipaa Allin taholta kunnoitusta ja äidin tahtoon alistumista. Alli, ensimmäisestä avioliitosta olevana, jää jotenkin lapsipuolen asemaan. Ristiriita äidin ja Allin välillä jää selvittämättä, kaihertamaan, ymmärtämättä.

Sota jatkuu ja perhe jotuuu evakkomatkalle sukulaisiin Pohjanmaalle, josta Allin kasvatti-isällä (Ilmin ja Kaksosten isä) on kotoisin. Muun perheen lähtiessä evakkokyydillä jää Alli Sylvin kanssa kuljettamaan lehmiä jalkapatikassa. Allin ja Sylvin välit lähenevät, mutta elämä ei ole helppoa Allille. Hän saa käydä kovan koulun ennen kuin löytää paikkansa ja onnensa.

Olisin pitänyt tästä teoksesta paljonkin, jos lukunautintoa ei olisi häirinnyt muuan sanavalinta. Suomalaiset kirosanat vielä jotenkin sylkäisisin pois, vaikka niidenkin ylenmääräinen käyttö vie lukuhaluja, mutta kun "siunaus ja kirous" liitetään yhteen se menee liialti yli, olkoonkin, että teoksen kieleen kuuluu paikallisväri. Ajattelin jo, että jätän lukemisen sikseen, mutta sinnittelin loppuun.

Tosin minua hieman mietitytti tuo kalevalaisuuden vahvuus liitettynä sota-aikaan ja nelikymmen-luvulle. Onko se todella ollut niin vahvaa tuolloin?!  No, kyllähän sitä vielä nykyäänkin on kalevalaista jäsenparannusta sun muuta. Kalevalainen taikausko kulki käsikädessä ortodoksisten tapojen kanssa tässä teoksessa. Aika-aspekti oli tämän vuoksi hieman erikoinen ja vei mielen jotenkin paljon kauemmas kuin sotavuosiin. Myönnän, että tällaisen sisäsuomalaisen on vaikea tietää mitään itäkarjalaisesta elämänmenosta. 

Mistä annan erityiskiitoksen kustantajalle on panostuksen teoksen ulkoasuun. Kansi (suunnitellut Jenni Noponen) herätti heti lukuhalua. Upea ja vahva tarinaa tukeva. Lisäksi sisäkansien sininen aallokko tuo lisäarvoa. Laatokan aalloista nousee tarina Allista, meren ja aaltojen linnusta.

"Yö oli hauras ja hiljainen" 

 

--

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta  30: . Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Merja Mäki sai tästä teoksesta Aamulehden Tulenkantaja -palkinnon.