26 maaliskuuta 2023

Sinimaaria Kangas: Sielunhevonen!

 


Sinimaaria Kangas

Sielunhevonen

Into, 2017

243 s.


"Me lopetamme vasta kun valo hiipuu ja koko taivas on mielipuolisen punainen. Ilta laskee täällä niin äkkiä. Vatsalihaksista on jäljellä enää kytevät rauniot, mutta on olo kevyt kuin tuulessa haviseva maissi ja valkoinen perhonen, joka horjahtelee hämärissä. Se on suurempi kuin ne perhoset kotona, mutta sen siivet ovat yhtä kalpeat ja valo väreilee niiden pinnassa kuin veri."

Teoksen päähenkilö on Juuli, seitsentoistavuotias nuori, kaksoiskanasalainen. Hänen äitinsä, Rebekka,  on ameerikkalainen, kotoisin Yhdysvaltain itärannikolta. Isä on suomalainen, tai olisiko suomenrutosalainen, Uffe. Juuli asuu maatilalla, jossain päin Suomea. Juulilla on sisko Sofia, joka on naimisissa (?) ja odottaa. Rebekka, Juulin äiti on hevoshullu ja levoton sielu. Tekee yöllisiä metsäretkiä ja ottaa Juulin jo taaperona mukaansa. Juulista tulee hevoshullu, vähän äitinsä pakottamana. Sofiaa ei hevoset kiinnosta. Rebekalla on hevonen, Harry. Tärkeä ja läheinen. Nämä kaksi ovat kuin lauma. Kun Rebekka, Juulin äiti,  sairastuu, ratsastus jää sivuun, Juulin kilpailuilla ja voitoilla ei ole enää merkitystä. Mutta Harryn selässä Juulin äiti voi hyvin, kunnes sairaus vie voiton ja hän kuolee. Myös Harry on vanha ja saa kuolla Rebekan myötä. Hevonen ja Rebekka kuuluivat vain toisilleen.

Juuli kaipaa äitiä. Hän lähtee USA:han sukulaisiin etsimään itselleen samanlaista sielunhevosta kuin Harry oli äidilleen. Hän löytää Henryn. Henry vain aiotaan myydä toisaalle.

Sielunhevonen on hevoskirja, mutta se on paljon enemmän kuin hevoskirja. Juuli elää tunnemyrskyssä äitinsä kuoleman jälkeen. Hän tutustuu myös Nickiin, nuoreen mieheen, jonka taustalla paljastuu rankkoja juttuja. Nick on Idahosta. Tallitöissä Juulin sukulaisilla. Tullut lepuuttamaan hermoja

Täytyy sanoa, että minulla on vaikeuksia suhtautaua täysin ymmärryksellä Nickiin. Juonenkäänne tässä suhteessa on tosin tätä päivää, erityisesti Yhdysvalloissa. Nick on kuitenkin reilu, ystävällinen, ymmärtää Juuliakin. Mutta se syyllinensyytönasetelma ei ole helppo pala. Se pistää miettimään. 

Ei tämä huono kirja ole. Hevosrakkauden ohella ihmissuhteiden solmuja avataan. Myös Juulin ja Sofia-siskon välienselvittelyä loppupuolella. Äidinläheisyys ja etäisyys. Kaipauksessa ja ikävässä on osa tuskaa ja syytöstä. Menneisyydestä nousee kysymyksiä, kipupisteitä.

Kerronta on kaikkitietävää, ajassa etenevää. Välillä on muutamia takautumia. Kieli on monipuolista. Kielikuvat raikkaita ja omalaatuisia, mielikuvia, tunteita herättäviä.

"Että autotkin osasivat hiipiä, varsinkin tämä Chevyn rämä, jonka laitoja reunusti ruoste kuin keltainen pitsi."

Metsän kuristama aukio

"Että yö oli lämmintä samettia eikä mitään kylmää maitoa."

Mitä ilmeisimmin kirjailija on asiansa tunteva, hevosiinkin perehtynyt. Mikä minua kuitenkin hämmensi ja epäilytti oli kuvaus:

"Satuloin Henryn ja nousen kiveltä selkään. Se luimii ja potkii vatsaansa." Voiko hevonen potkia vatsaansa. Aloin miettiä hevosen jalkojen toimintaa. Vertasin omiin jalkoihini. En minäkään pysty vatsaani potkimaan, vaikka pystyn kyllä nostamaan jalan aika korkealle. Voin nähdä hevosen kyllä teutaroivan maassa, mutta en millään pysty kuvittelemaan, näkevän silmissäni hevosta, joka potkii vatsaansa.

Tässä teoksessa on jotain lämmintä. Kirjailjan kosketus elämään on "lämmin ja kevyt kuin hevosen henkäys" Toisaalta hevoset voivat olla rajujakin luonnoltaan. Tämä ei ole kiiltokuvaa. Tässä on myös rujoutta, hevosen kaviopotkun voimaa ja kipeyttä. 

Täyttä laukkaa -haasteessa (löydetty instagrammista) sain tällä kohdan Nuorten aikuisten kirja.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä roskaa!