18 maaliskuuta 2023

Lily Ebert ja Dov Forman: Lupauksen voima!

 

Lily Ebert ja Dov Forman

Lupauksen voima - Kuinka selviydyin Auschwitzista ja säilytin elämänhaluni

Alkuteos: Lily's promise: How I survived Auchwitz and Found the Strenght to Live

Suomentanut Jussi Tuomas Kivi

Karisto, 2022

311 s.




"Meidän on oltava voimakkaita ja sanottava kerran toisensa jälkeen. se tapahtui", hän sanoo eräässä haastattelussa. "On tärkeää, että maailma tietää, mitä tapahtui. Meitä on jäljellä enää muutamia... Suurin osa meistä ei ole enää elossa. Mitä tapahtuu muutaman vuoden päästä."

 Tarina saa alkunsa Unkarista, Bodyhádista, jossa Lily sisarustensa, Imin, Renen, Pirin, Belan ja Bertan kanssa viettävät onnellista lapsuutta isän, Apun ja äidin Anyakan kanssa. Perhe on uskonnollinen juutalaisperhe, joka noudattaa ja kunnioittaa juutalaisia perinteitä. Perheen isä  kuolee vuonna 1942 keuhkokuumeeseen. Saksalaiset miehittävät Unkarin 1944, mutta jo tätä ennen on antisemitistisiä lakeja määrätty ja juutalaisten elämä tehty vaikeaksi. Nuoret miehet ovat kadonneet työleireille, niin myös Muu perhe elää ensin Bodyhádin ghetossa,  hetken Lily on jollain maatilalla töissä, mutta palaa muun perheen yhteyteeen - joutuakseen ensin Pecsiin ja sitten junan kyytiin kohden Auschwitzia. Siellä nuorimmat lapset Berta ja Bela sekä Anyuka-äiti ohjataan vasemmalle, Lily, Rene ja Piri oikealle. Imi on joutunut erilleen.

Sisarukset selviytyvät hengissä siksi, että kykenevät työhön. Mutta venäläiset joukot lähestyvät, samoin amerikkalaiset ja saksalaiset joutuuvat perääntymään, keskitysleiriä aletaan tyhjentää ja alkaa kuolemanmarssi "Vosimmeko vain kadota? Piileskellä jossakin? Ajattelin aina isälleni tekemääni lupausta huolehtia muista. Sitten käy kuitenkin niin, että marssijoiden vartijat pakenevat itse ja Lily sisaruksineen huomaavat olevansa vapaita. 

Lily Ebert 97 v, on kirjoittanut tämän teoksen yhdessä lapsenlapsenlapsensa kanssa. "En koskaan odottanut selviytyväni Auschwitzista ja perustavani perhettä", hän ssanoo. "Nyt juhlin kymmenen lapsenlapsen ja kolmenkymmenenneljän lapsenlapsenlapsen kanssa."

Lily ei klorifioi juutalaisia. Työssä selviytyjien keskuudessaan hän seuraa hämmentyneenä, kuinka kärsimyksiä vertaillaan. - Mitä sinä muka tiedät kärsimyksistä. Ne, jotka piiloutuivat, olivatko heidän kärsimyksensä, epäinhimilliset olosuhteensa jotenkin merkityksettömämpiä, kuin heidän, jotka elivät piinaavissa oloissa kuolemanleireillä. Se, että oltiin selviydytty ei estänyt katkeruudelta, ja onko se ihme.

Miksi jotkut sitten katkeroituivat enemmän, ja toiset vähemmän, tai selättivät katkeruutensa. Lily Ebertin ja Dov Formanin teoksen alkuteoksen nimi How I survived Auchwitz and Found the Strenght to Live on käännetty mielestäni hieman eri suuntaan, kuin suomalainen käännnös. Ero on tosin hiuksen hieno, "löysin voiman elää" / säilytin elämänhaluni. 

Teoksessa vuorottelee Lilyn muistot ja Dovin kertomus. Lily on saanut amerikkalaiselta sotilaalta setelin, johon sotilas on kirjoittanut tervehdyksen "A start to a new life. Good luck and happiness. Dov on Lilyn lapsenlapsenlapsi. Lily on ehtinyt asua niin Sveitsissä, Israelissa ja erinäisten vaiheiden jälkeen asettunut Englantiin. Seteli ja muistot ovat kulkeneet matkassa ja Dov laittaa twitteriin kuvan setelistä löytääkseen tietoa sotilaasta, joka sen on kirjoittanut. 

Keski- tai itäeurooppalaisilla juutalaisilla on tapana nimetä vastasyntynyt äskettäin kuolleen perheenjäsenen ukaan - ehkä isoäidin tai isoisovanhemman. Se pitää heidän musitonsa elossa ja mahdollistaa sen, että nimen saanut varttuu kiinnostuneena edeltäjäänsä kohtaan, --- --- yleensä emme nimeä vauvoja traagisissa olosuhteissa kuoleliden ihmisten mukaan. Holokausti muodostaa ainoan poikkeuksen. --- --- Renellä ja Pirillä on kaikilla Nechama-niminen tytär - hepreankielinen nimi tarkoittaa lohtua.

Kohta puhutteli ja sai ajattelemaan oman suvun nimikäytäntöä. Ehkä tuo tapa ei ollut vain juuttalainen tapa. Omassa perheessäni minua on aina erityisellä tavalla mietityttänyt se, että isälläni oli vanhempi veli, joka kuoli lapsena, ja lapsella oli sama nimi kuin isälläni, Ei täsmälleen sama, sillä toisena nimenä oli kuolleen setäni nimi. Näin tuo lapsena kuollut, perheen vanhin lapsi "eli" myöhemmin syntyneissä isässäni ja sedässäni. Se, millä perusteella lapsille on annettu nimi siis mietityttää minua sukututkijana. Onko esi-isissä, äideissä samanimisiä. Omien sisaruksieni kohdalla en tätä menneisyyden nimivuorottelua ole huomannut, paitsi joidenkin kohdalla toisen nimen kohdalla, tosin elossa olevien.

Kaikkialla on puhdasta ja kiiltävää, mitään ei ole maalattu keltaiseksi, eikä missään ole raidallista kangasta. Ei muistutuksia.

Tämä maininta, jossa Lily kuvaa toimintaa selviytyjien parissa, on kiintoisa, sillä olen monesti miettinyt näitä Auschwitz-kuvausten kansiratkaisuja. Miksi ne ovat niin samankaltaisia. Miksi taustalla on sinivalkoraitaa, kunnes erään kerran muistin, että ai niin, se raitakangas keskitysleirivangeilla. Tässä se tuli vahvistettua. Voisiko kuitenkin kustantajat löytää jonkin muunkin, hieman yksilöllisemmän kansiratkaisun, sillä vaikka kyse on teemasta, joka yhdistää eri kustantajien julkaisemia holokaust-kuvauksia, niin kyse on kuitenkin yksilöistä, ei massasta, joksi natsit halusivat heidät sulauttaa. 

EDIT: Mainittakoon, että tämän suomenkielisen teoksen kansikuva on vastaava englanninkielisen teoksen kanssa.

---

Helmet 2023 -lukuhaaste kohta 22: Kirja kertoo aiheesta josta olet lukenut paljon

 


2 kommenttia:

  1. Tuo nimikäytäntö antaa Suomessa kuolleen lapsen nimi jopa suoraan uudelle ei kai ole aivan tavaton. Meillä tätini on tehnyt sukututkimusta jo varsin kauas ja on törmännyt juuri tällaiseen tilanteeseen.

    VastaaPoista