26 kesäkuuta 2023

Fiona Valpy: Rue Cardinalen ompelijattaret!

 

Fiona Valpy

Rue Cardinalen ompelijattaret

Alkuteos: The Dressmaker's Gift

Suomentanut Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen

Otava, 2023

302 s.




 

 

Päähenkilöt: Claire, Mireille ja Vivien ovat ompelijattaria pariisilaisessa muotiliikkeessä.

Ajankuva: Teoksen kerronta kulkee kahdessa ajassa. On nykyaika ja toisen maailmansodan aikainen Ranska.

Kerronta: Nykyajassa tarinaa vie eteenpäin Harriet. Hänen äitinsä Felicity on tehnyt itsemurhan. Harriet alkaa tutkia sukuaan löydettyään vanhan valokuvan, jossa on kolme nuorta naista. Harriet on päässyt harjoittelijaksi kuvassa näkyvään liikkeeseen, joka nykyajassa kulkee nimellä Agence Guillemet. Liikkeessä Harriet tapaa Simonen, jonka isoäiti, Mireille on yksi noista valokuvan naisista. Simonelta Harriet kuulee lisää kuvan naisista, myös omasta isoäidistään Clairesta.

Harriet on siis minäkertojana osassa tarinaa. Sota-ajan kerronta on kaikkitietävän kertojan kerrontaa.

Olen lukenut Valpyn aiemmin suomennetun teoksen Casablancan tarinankertoja, josta pidin paljon. Casablancan tarinankertojan lailla myös Rue Cardinalen ompelijattaret on fiktiivinen, historiallinen romaani. Molemmat ovat rakenteeltaan samanlaisia (kerronta kahdessa ajassa) ja sijoittuvat toiseen maailmaansotaan. Molemmissa teoksissa vahvana vaikuttimena on vastarintaliiketoiminta. Rue Cardinalen ompelijattaret onkin omistettu "SOE:n naisagenteille, jotka työskentelivät Ranskan vastarintaliikkeen puolella" joutuen maksamaan rohkeudesta hengellään. Rue Cardinalen ompelijattarissa ei kuitenkaan ole käytetty todellisia henkilöitä, mitä nyt viitataan joihinkin muotimaailman nimekkäisiin henkilöihin.

Tämä muodin glamour vastapainona sodan mielettömyydelle onkin teoksessa mielenkiintoisen vastakohtaista.

"Taivas hohti punaisena vartiotornin takana, kun Dachaussa alkoi sarastaa jälleen uusi päivä, mutta leirin  keskellä kohoavasta korkeasta tiilipiipusta nouseva harmaa savupatsas synkisti kaunista auringonnousua."

Kerronta oli ihan hyvin etenevää, sujuvaa ja jonka tempoon pääsi ihan mukavasti mukaan. Loppupuolella tuli hieman väsähtänyt olo ja tuntui, että kaikki oleellinen oli jo kerrottu, mitä tätä enää pitkittämään. Rohkeudesta, uskollisuudesta ja lujasta ystävyydestä tämä teos on rakennettu. Menneisyyden painolastista yli sukupolvien ja traumoista selviytymistä myös käsitellään, mutta tämä puoli jää hieman ohueksi.

--

Tällä teoksella, paitsi Pariisia pääsin Nantesiin Tour de France par ecrit -haasteessani.



3 kommenttia:

  1. Mua on ruennu vähitellen kiinnostaan tän tapaiset kirjat. Joskus kauan sitten luin Regine Deforgesin Sininen polkupyörä- sarjaa, mutta sen jälkeen juuri mitään tällaista.

    VastaaPoista
  2. Tämä on ihan hyvä teos, jos tykkää hieman viihteellisestä historiasta.

    VastaaPoista

Älä roskaa!